Olin kouluttamassa psykofyysisen fysioterapian täydennyskoulutusta kaksi päivää. Sen vuoksi nostan esiin vanhan kirjoitukseni, joka koskee vireyden säätelykeinoja. Näitä asioita ei oikeastaan voi liian paljon korostaa tehdessä asiakastyötä.
Luen ja kuulen usein säätelykeinoista, joita tehdään yli- ja alivireystiloissa. Kerron nyt, miten tutkin säätelyä, kun teen työtäni terveyden- ja sairauden hoidon parissa. Tiedämme kaikki, että silloin on ymmärrettävä ihminen kokonaisena eli aivan elin-hermosto-aivot tasolta. Lisäksi on ymmärrettävä kiintymyssuhderakennelmat ja käyttäytymismallit osana ihmisen toimintahistoriaa. Näiden ymmärtämiseen pohjautuu kaikki se työ, joka mahdollistaa muutoksen. Kaikessa vireydessä on kysymys tonuksesta ja sen laadusta. Lihastonuksesta, joka liittyy keskusteluun, kokemuksiin, tunteisiin ja ajatteluun, eli lähes kaikkeen. Tästähän kirjoitti jo Wilhelm Reich 1940-luvulla. Tässä on ollut myös oman kehoterapian opintojen perusasia. Säätely on tehtävä turvallisuuden näkökulmasta, tuoden suojaa keholle ja mielelle. Turvallisuus on se ensisijainen lähtökohta vireystilojen tutkimisessa ja asiakasyhteistyössä.
Asiakas ja vireystila
Nostankin esiin asian, joka ei välttämättä näissä yleisissä vireystilasäätelyissä ja ohjauksissa tule lainkaan mieleen. Tämä esimerkkini on tietysti sieltä työni ”kesymmästä” päästä. Tämä on tila, jonka purkamiseen ihminen saattaa hakeutua etsimään apua keskustelupalveluista, valmennuksesta, ohjauksesta tai terapiasta. Hyvin yleisiellä tasolla. Esimerkkiasiakas on normaalisti työssäkäyvä ja perheellinen ihminen. Asiakkaan suojatonus on huomattavan aktiivisena kehossa. Se näyttäytyy kehon jännityksenä ja vetäytymisenä. Varovaisena tapana hengittää kehon yläosien lihaksia hyväksi käyttäen. Lisäksi sanoitetaan ahdistuksen,uhan ja pelon kokemuksia. Asiakas kertoo olevansa jatkuvassa jännityksen ja ylivireyden tilassa. Uni on huonoa, katkeilevaa ja vähäistä. Vuorovaikutus on varovasta.
Mieti hetki mitä sinä ohjaajan/valmentajan/terapeutin roolissa teet? Aloitatko vireystilan muutoksen hengittämisellä? Aloitatko rentoutumisella? Aloitatko kehon tilan purkamisella? Yritätkö purkaa tätä tilaa pois? Kehon suojien (ylivireys) ollessa näin vahvana päällä, niiden taustalla on aina pitkittynyt hermostollinen historia. Hermostollinen lihassuoja on vahva rakennelma. Pusketko tätä kattavaa jännitystä vasten hengitystä, olettaen sen avaavan kehoa. Pyritkö rentouttamaan jännittyneen lihaksen jollaan rentoutuskeinolla. Ohjaatko mielerauhaa? Ohjaatko kehoa liikeharjoitteilla toiseen suuntaan. Ohjaatko kuinka säädellään yli- tai alivireyttä. Huomaathan, että alivireyden suuntamisesta kohti aktiivisuutta tarvitaan ymmärrystä eri toimintatasoista.
Mielellään ei. Ensiksi sinä ohjaat vain tarvittaessa, jos asiakas ei löydä oivalluksia omasta suunnastaan. Et ole tässä kohdassa ohjaaja/valmentaja/terapeutti kaikin hienoin neuvoinesi. Nyt tarvitaan lempeyttä. Ensin tarvitset hieman tietoa ihmisen elämästä, historiasta, kokemuksista, tavasta toimia jne. Siltä pohjalta voit yhdessä, aina asiakkaan ohjaamana, lähteä tutkimaan tätä suojarakennetta. Pohtia mitä voi muuttaa ja mitä ei. Suojattu keho, tällä esimerkin asiakkalla (ylivireä ja jännittyntyt) haluaa olla tässä tilassa, on ollut ehkä vuosikymmeniä. Et voi ottaa suojaa pois säätelemällä vireystilaa, jonka sinä havaitset tai asiakkaan kertoman mukaan kuulet ylivireytenä. Kehon suojaa lähestytään tarkastelemalla ja ymmärtämällä aiempaa historiaa ja sitten sitä hetkeä jota eletään tässä ja nyt.
Asiakas pohtii, mikä on omalle keholle mahdollista. Mihin suuntaan omaa säätelyä on mahdollista viedä. Aina palataan takaisin kehon suojan (ylivireys) tilaan, vain käväistään asiakkaan päättämässä muuttuneessa suunnassa. Kunnioitetaan kehon viisaita viestejä. Säätely voikin olla vain pieni liike kehossa, se voi olla ääreisosissa mahdollisempi kuin keskilinjassa. Et siis ohjaa ensimmäisenä syvähengitystä tai rentoutumiskeinoja. Et ohjaa kehon tilan purkuun vapaa-ajalle avantoa, rentoutumisena, meditaatiota tms. Voit opastaa kohti havainnointia, joka on oman säätelyn ensimmäinen askel. Kehon suojat eivät ole hetkessä rakennettuja, joten ne eivät hetkessä purkaudu.
Hengitys voi olla vain (ylivireyden) tutkimista, miten voi hengittää tässä suojakehossa. Hengitys ei ole ensisijainen keino suojan (ylivireyden) purkuun, se voi olla aivan liian voimakas keino ja suojarakennelma (ylivireys) vain vahvistuu. Hengityksellä voidaan vahvistaa juurikin tämän tilan aktivaatiota, jos ei tiedä mitä on tekemässä. Joidenkin ihmisten kehon rakenne on jo lähtökohdiltaan sellainen, että se ei kestä voimakkaita hengitysharjoitteita tai vastaavasti hengittämisen harjoittelu vain vahvistaa kehon sujojarakennetta.
Myöskään mieli ei avaudu tällaisessa kehon suojatilassa. Mieli on kehon suojan alla. Mieli vapautuu kehon suojan hiljalleen vapautuessa. Usko pois, tiedän tämän. Malttia ystäväni.
Terveydenhoidon ammattilaisuus psykofyysisessä fysioterapiassa / vireystilat
Terveydenhoidon ammattilaisena työtäni on ymmärtää vireystilojen ääripäät ja niiden mukanaan tuomat reaktiomallit. Olen työssäni psykofyysisenä fysioterapeuttina joutunut/saanut ohjata asiakkaan takaisin tasapainon tilaan äärireaktioissa eli paniikkikohtauksesta, dissosiaatiosta ja trauma muistoista. Vireytilat ovat nousseet ja laskeneet nopeassa tempossa. Nämä molemmat ovat aktivoituneet, joko keskustelusta tai liikkeestä tai kosketuksesta. On siis ymmärrettävä myös keskustelu, liike ja kosketus monenlaisen kehollisen reaktion (vireystilan) laukaisevana tekijänä.
Terveisin Ulla
Psykofyysinen fysioterapeutti ja palautumiskouluttaja