Omaan työhön psykofyysisenä fysioterapeuttina on tuonut suurta lisäarvoa muiden eri alojen ammattilaisten koulutukset. Ne ovat tuoneet ymmärrystä ihmisen toiminnasta, joka tapahtuu mielessä, sisäsyntyisesti ja luontaisesti. Muutamia viimeisten vuosikymmenten aikana minuun vaikutuksen tehneitä koulutuksia ovat olleet seuraavat:
- Psykofyysisen psykoterapian perusopinnot
- CWD eli depressiokoulu
- Mindcoach eli mielenvalmentajan koulutus
- Kasvatustiede-, työ- ja organisaatiopsykologian ja sosiaalipsykologian opinnot
- CBT-I eli uniohjaajan koulutus
- Toiminnallisen neurotieteen opinnot
Oivalluttavin ja jopa helpoin tapa ymmärtää ensin kehoa ja sitten mieltä on itselle ollut toiminnallisen neurotieteen opinnot. Pidän eniten niistä opiskelutavoista, joiden tutkimisen ja lähestymisen vahvuus on kehossa ja kokemuksellisuudessa. Toiminnallisen neurotieteen opinnoissa mielenkiintoista on se, että tämän voi oppia vain kokemalla ja kokemustaan arjessa tutkimalla.
Sellaista kaavaa tai mallia kun ei ole, joko yleispätevästi auttaisi asiakkaitamme kuntoutumaan ja voimaan paremmin. Omassa työssäni tärkeintä onkin havainnoida ihmisen toimintaa, kuunnella yksilön tarinaa ja löytää siten ihmisen oma malli, kunnioittaa sitä ja nykyhetken tilannetta. Jokainen tekee tämän oman kokemuksensa ja oivalletun opin kautta.
Yksilölliset ihmiseen vaikuttavat asiat tulevat näkyville ja kuuluville sekä yksilötapaamisissa että ryhmissä. Työyhteisöissä, itse työyhteisön jäsenenä, ihmisten piirteiden ja toimintamallien tarkastelu onkin hyvin herkullista. Tarkasteluissa kuitenkin ollaan usein omien arvauksien tasolla, jos samalla et pääse tutkimaan kehon tasapainoa ja voimaa.
Uteliaat aivot
Tärkeintä aivan aluksi on tiedostaa se, että aivot ovat kovin uteliaat suhteessa ympäristöön ja tilanteeseen.
- Ne kysyvät miten selviän tästä tilanteesta? Eli miten säilyn hengissä.
- Mitä hyvää tästä seuraa? Miten vähän tästä aiheutuu energian kulutusta suhteessa saavutettuun hyötyyn.
- Miten saan vastauksia omaan sosiaaliseen tarpeeseen tässä tilanteessa ja ympäristössä? Miten löydän mahdollisimman paljon hyödyllisiä tapoja oman potentiaalin käyttöön.
Omia oivalluksia
Nostan tässä esille toiminnallisen neurotieteen tuomia omia oivalluksia. Tieto ja oivallukset ovat auttaneet monin tavoin asiakkaita, eli saamaan ja löytämään itselle lisää toivoa, ymmärrystä, sekä kehoon tasapainoa, voimaa ja aktiivisuutta. Lisäksi vähentäneet asiakkaiden fyysistä ja psyykkistä kuormittuneisuutta. Tämä on tuonut toivoa oman tilanteen ymmärtämiseen ja kuormituksen purkamiseen. Toiminnallisen neurotieteen tiedon keinon asiakkaan tilanteen lähestyminen ja yhdessä tutkiminen on auttanut vuorovaikutustilanteissa myös itseä: tuonut itselle ymmärrystä siitä, milloin tuen asiakasta ja milloin siirryn antamaan tilaa hänelle. Kunnioittamaan tilannetta.
Ihmisten esille nousevat piirteet
Meillä kaikilla on kaikkia piirteitä, joista seuraavassa kirjoitan. Jokin näistä piirteistä on enemmän toimintaa ja käyttäytymistä ohjaavaa. Ne kun ymmärtää ja oivaltaa, itsetuntemus kasvaa ja vahvistuu.
Pääsääntöisesti me ihmiset liitymme muihin ihmisiin omasta tilastamme käsin. On ihmisiä, joille oma tila on luontaisesti vetäytyvä ja liittyminen muihin on aikaa vaativa. Tilanteen kunnioittaminen terapeuttina tässä tarkoittaa sitä, että ymmärrät, kiirehtimällä eteneminen ei kohtaamisessa onnistu. Asioille ja niiden ilmaisulle on tilanteissa annettava aikaa, siten tarpeet tulevat kohdatuksi. Toisille on tärkeä se, että ratkaisut asioihin syntyvät itsenäisesti, vailla kovin ratkaisukeskeistä ohjausta. Näin tilanteissa syntyy tärkein eli ihmisen oma ymmärrys.
Ainakin osalle ihmisistä itsemäärääminen ja tasa-arvoisuus ovat vapaan kehon toiminnan edellytyksiä. Vapaa toiminta mahdollistaa moninäkökulmaisuuden hyödyntämisen ajattelussa. Siten luovuus ja innovaatio voivat olla aktiivisesti käytössä.
Yhdessä tiiviisti oleminen ja tekeminen on toisille luontaisempaa. Joillekin ihmisille on tärkeää kuulua isompaan laumaan, ryhmään tai tiimiin. Tämä näyttäytyy siten, että oma yhteisö koetaan tärkeänä toimintaympäristönä. Toisille taas tila vetäytymiseen ja rauhaan turvallisen yhteisön sisällä on rauhan tilaa antava. Tilanteessa voi huomata seuraavia asioita: onko minulla riittävästi tilaa kertoa asioista vai tulevatko ajatukseni kerta toisensa jälkeen hylätyiksi. Annetaanko omille tarpeilleni riittävästi huomioita?
Vakaus ja itsemäärääminen ovat edellytyksiä toiminnan käynnistymiselle suhteessa muihin. Ne luovat turvallisen, sekä aidon liittymisen ympäristöön. On tärkeää toteuttaa asiat hyvin ja oikein. Arvot ohjaavat omaa toimintaa suhteessa omaan ja toisten tekemiseen.
Oivallus siitä, että arvot ohjaavat toimintaa vain, kun niiden mukaan eletään, on esiin nostettu haaste ihmiselle. Toiminko itse niiden arvojen mukaan, jotka olen itselle asettanut? Odotanko toisilta ehdotonta luottamusta, jos en itsekkään luota itseeni? Onko se oikein? On tärkeää, että vastuut ja velvollisuudet on määritelty, jolloin niihin voi sitoutua.
Me ihmiset olemme erilaisia ja samanlaisia. Toimimme tilanteesta ja tilasta käsin, kukin tavallamme, syttyen siinä myönteiseen toimintaan. Toiset syttyvät tiimistä ja mahdollisuuksista, toiset taas saadessaan vapauden ja itsemäräämisoikeuden. Joillekin suhteet toiseen määrittävät toimintaa, toisille ne merkitsevät vain vähän. Tiedätkö sinä, kuinka toimit parhaimmillasi? Kuinka sytyt toimimaan, mutta et uuvu siihen tekemisen tilaan? Tämän minä halusin oppia:)
Löysin lisää tasapainoa ja voimaa kehoon, sekä mieleen. On vain uskallettava laajentaa näkökulmiaan.
Terveisin Ulla
LÄHTEET:
Marko Siivonen, Senso Coaching -koulutus, 2022-2024. Taustalla mm. Richard M. Ryanin ja Edward L. Decin itseohjautuvuusteoria (1985), sekä Maslow’n tarvehierarkia. (1943)