Hyvin usein toistuva kysymys työssäni on, tiedänkö mitä kivusta? Kysymys tapahtuu sen vuoksi, koska työskentelen alalla, jossa kipuihin on tarjolla erilaisia koulutuksia. Varsin hyviä sellaisia. Hermoston ja aivojen toiminnan ymmärtäminen on itsellä kivunkin ymmärtämisen pohjalla. Tiedän mitä ihmisessä tapahtuu kipukokemuksen hetkellisyydessä tai sen pitkittyessä. Kerron hieman omaa taustaa, miksi tiedän ja ymmärrän varsin/valitettavan hyvin mitä tapahtuu kipukokemuksessa.
Miksi tiedän aiheesta jotain?
Olen erikoistunut kipuun nimeltä migreeni ja purenta. Olen tuttu pitkittyneen kivun kanssa toimimisesta 52:n vuoden ajalta. Itselläni on migreeni, jota joskus voimakkuuden vuoksi Hortoniksikin epäiltiin. Kiputila on saanut jatkuessaaan laajempia ilmenemismuotoja, kuten purennan ja niskahartia-alueen jännitystilat-ja kivut. Uusin on molemmin puoleinen kolmoishermosärky. Tämä on se itsekäs syy, minkä vuoksi olen itse perehtynyt näiden alueiden kipuun ja niiden hoitomuotoihin. Aina kokonasiuus huomioiden. Kuitenkaan, mikään lukemattomista opituista tavoista lievittää tai säädellä omia kiputiloja, ei ole automaatti säätelemään toisen tuntemuksia. Ainut asia kohdatessa vertaisensa on kuunnella sitä problematiikkaa, josta oireilu kumpuaa. Taustalla on ihmisen koko elämänhistoria, kehon käyttötavat, traumat, opitut mallit ja temperamentti.
Aloitin itseni hoitamisen jo varhain. Lapsena oivallus oli vetäytyminen omaan rauhaan ja pimeään tilaan. Suolaa oli saatava olon helpottamiseen, särkylääkkeitä ei silloin lapselle annettu, eikä asiaa koskaan tarkemmin tutkittu. Nuorena kävin säännöllisesti hierojalla ja aloitin monipuolisen liikunnan. Sen ajan kipulääke oli aspiriini. Opiskelin kuntohoitajaksi, ja liikkeen merkitys kasvoi oman hyvinvoinnin tukemisessa. Olen todennut, että monet omista koulutuksista olen käynyt juuri sen vuoksi, että itse voisin paremmin. Niihin koulutuksiin olen satsannut suuren määrän aikaa ja rahaa.
Elämän edetessä, vaikeuksien lisääntyessä monella elämänalueella kivutkin voimistuivat. Löysin tieni kehoterapiaan, jossa keholliset harjoitukset, liike, musiikki, äänteet, kehon kosketuksella hoitaminen ja rentoutus olivat keinoja purkaa kehon jännitystiloja. Tunnistin, että toisinaan itseä auttoi liike ja toisinaan se lisäsi/vahvisti kivun. Kokemuksesta tiedän, että ei ole liikeautomaattia purkamaan oireilua. Eikä ulkoinen olemus ole kivun mittari, joksus se näkyy ja joskus ei.
Mitä tiedän hoitamisesta?
Lääkkeistä olen kokeillut kaikki mahdolliset kivun hoitoon, botoksit ja puudutteet, sekä lisäksi mm. beetasalpaajat, diapamit. Osa auttoi, osa ei lainkaan. Kipupolilla aikoinaan käydessä minulle sanottiin, että vielä olisi yksi lääke kokeilematta. Siihen lopetin ja totesin, että teen sen minkä itse voin ja vielä aiempaa paremmin. Ensimmäisen kerran pään alueelle tehtiin kuvaus kun olin lähempänä viittäkymmentä ikävuotta. Se ei ratkaissut mitään:)
Ei, omahoito ei ole aukotonta. Tarvitsen edelleen kipulääkkeitä, mutta nykyisin normaali kipulääke riittää suurimmaksi osaksi lievittämään oireet. Kohtauslääke on enää harvoin käytössä. Vanhentuessa oivaltaa myös hormonitoiminnan suurta merkitystä. Olen todennut, että lääkkeiden parissa ennakointi on paras tapa. Ennakointi tarkoittaa sitä, että en sinnittele ja yritä pärjätä ilman. Tulkitsen myös sitä, mitä ennakko-oireita itselläni on meneillään. Niitähän ovat kylmä, kuuma, nenä jäässä, suolaisen ja makean tarve, kaatava väsymystila, uneliaisuus, tarve päiväuniin, voimattomuus, ärtyisyys, kömpelyys, muistivaikeudet, puheen tuoton vaikeus, aistiyliherkkyys jne. Taustalla voi olla liika tekeminen työn parissa tai liian mukavat puuhat. Kunkin kohdalla on aivan omanlaiset ennakot.
Omahoidon numero yksi on itsetuntemus. Omahoito itselläni sisältää myös käydyt koulutukset ja sen myötä osaaminen. Olen opiskellut tämän vuoksi seuraavat: rentoutumisen osaaja, kehoterapia sisältäen tärinäharjoitukset, akupunktiokoulutukset, purentakoulutukset, NLP, fasciakoulutus, traumakoulutus, eft, toiminnallinen neurotiede ja viimeisin huippujuttu kipuun on laitehankita Laser. Lisäksi olen itsehoidon pohjalta kehitellyt asiat, jotka lievittävät myös omia oireitani: palautumisohjelmat, fascialinjaus, putkirullaus, keholliset rentoutusohjelmat ja kosketusrentoutuksen.
➡️ Näiden tietojen ja taitojen pohjalta kohtaan asiakkaan, joka tulee luokseni migreeni/purenta/niskahartia kipujen vuoksi. Uskallan väittää, että tiedän jotain, ja jokainen asiakas opettaa minua ymmärtämään lisää. En kuitenkaan ole osaaja-automaatti, vaan tarpeen mukaan lähinnä tutkimme yhdessä elämänhistoriaa ja eri ikäkausia, kehonkäyttömalleja, pohdimme temperamentin vaikutusta toimintaan, pohdimme traumakokemuksia (onnettomuudet ja elämä), kartoitamme voimavaroja ja palautumisen taitoja, mieltymyksiä mikä sopii itselle, mikä on pienintä mistä voi aloittaa, vagushermon toimintaa ja sitä mikä sopii omaan arkeen. Opettelemme löytämään säätelykeinoja kivun kanssa. Osa tulee vastaanotolle valmistuen pitkään hoitosuhteeseen ja osa haluaa oireisiin pikahelpotusta.
Motto: Tänään on hyvä päivä!
Terveisin Ulla
psykofyysinen fysioteraputti AMK, palautumiskouluttaja, CBT-I uniohjaaja