Kirjoitimme artikkelia ennakoivasta terveydenhuollosta tulevaan psykofyysisen fysioterapian kirjaan. Jäin pohtimaan aiheen merkitystä ja monelle sen täyttä mekitsemättömyyttä. Sen sivuuttaminen elämässä altistaa stressille (lue kuormitus) väsymykselle, uupumukselle ja sitten vakavimmille sairastumisille. Elimistömme kaipaa sopivan määrän kuormaa ollakseen tasapainotilassa (eustaasi), mutta liian suuri ja jatkuva (distressi) kuormitus on ongelma. Se altistaa ihmisen myös huonolle aivoterveydelle. Aivot ovat ihmisen tärkein pääoma, jota on huollettava aivan samoin kuin esimerkiksi sydänterveyttä. Keinothan näihin molempiin huoltotoimiin ovat säännöllinen uni ja ravinto, kuormitukseen suhteutettu liike, vuorovaikutus ja kohtaamiset, (ihmisen ei ole hyvä olla yksin), luontoyhteyden päivittäinen kokeminen, keskittyminen ja rauhoittuminen. Näiden toteutuminen perustuu itsetuntemukseen eli oman kehon ja mielen tarpeiden ymmärtämiseen.
Moni alan ammattilainen oivaltaa, että ennakoiva terveydenhuolto- ja hoito on väistämättä tulevaisuuden suunta terveyden ja hyvinvoinnin tukemisessa. Yhteiskunnan rakenteet eivät kestä sitä, että sairaudet saavat rauhassa aktivoitua, kun ne olisi estettävissä. Nyt en keskity vaikeisiin perinnöllisiin sairauksiin, vaikka niihinkin tai paremmin niiden aktivoitumisen estämiseksi, juuri aivojen ja kehon terveyden ennakoiva hoito olisi parasta.
Muutos on hidasta
Tunnen joskus suurta turhautumista tämän oman intohimo aiheen parissa. Aikoinaan, niinkin vähän aikaa taaksepäin, kuin vuonna 2009 sain kuulla, että ei palautumisen aihetta kannata tutkia vaan stressiä. Eihän palautuminen kiinnosta ihmisiä. Ihmettelin, että eihän nämä sulje lainkaan pois toisiaan. Turhautumista koen myös siitä, että edelleen tämä toipumisen ja palautumisen ymmärrys on niin kovin vähäistä. Toki sanojen tasoilla ja luentoina toimivaa, mutta käytännössä se näyttäytyy heikosti. Ymmärrys kehon ja mielen toiminnan lainalaisuuksista on vielä vähäistä. Voit kysyä tässä kohdalla vaikka itseltäsi, oletko sairastunut uupumukseen kerran tai useammin? Saat näin itsesi kiinni käytännön tason ymmärryksestä, jota on tärkeä vahvistaa tiedoilla ja teoilla. Se, että olet sairastunut joskus, ei tee sinusta huonoa tai hyvää ihmistä. Se vain kertoo niistä kehoon ja mieleen kohdistuneista rakenteista, joille olet altistunut voimakkaasti. Taidot ennakoida ja säädellä eivät vielä ole olleet kohdillaan.
Perhe-elämän tason merkitys ja itsetuntemus
Toimintaamme määrittää elämässämme perimä ja kehittyminen kohdussa. Koko tasapainoinen kehityksemme perustuu turvallisuuteen sosiaalisessa ympäristössämme, siten hermosto ja aivot saavat kehittyä rauhassa. Tutkimuksissa onkin todettu äidin raskausajan jatkuvan ja voimakkaan kuormituksen johtavan muutoksiin kehittyvän lapsen mantelitumakkessa, insulassa, hippokamuksessa ja etuaivolohkossa. Niissä järjestelmissä, jotka säätelevät esimerkiksi tunteita. Niissä järjestelmissä jotka säätelevät vireyttä. Mitkä sitten ovat ne ihmisen elämässä tietoiset mahdollisuudet tukea tasapainoa ja turvaa tässä herkässä kasvuvaiheessa?
Nämä asiat olisi hyvä ja tärkeää havaita perhe-elämän tasolla. Tiedämme, että se ei kaikkialla ole mahdollista, koska sosiaaliset ympäristöt ovat maailman mittakaavassa turvattomia (sotaisia). Tiedämme kuitenkin, että tämä liittyy hermoston ja aivojen kehitykseen olennaisesti. Kuuntelin juuri Aivosäätiön podcastin ja siellä painotettiin kehittyvän ihmisen kasvun tukemista. Tärkeää ihmiselle on, kaiken ikäisenä, hänelle osoitettu hyväksyntä, rakkaus, kosketus ja keskustelu.
Asiat, jotka saamme perimässä, määrittävät myös kykyä palautua. Aivan, yksi määrittävä tekijä on melko pysyvä ominaisuus eli temperamentti. Toinen on hermosto, hyvin yksilöllinen sellainen. Ulkoinen vireyden eli hermoston tilan säätelijä lapselle on ensin vanhempi/kasvattaja. Oppiessa sitten itsetuntemusta, vähintään aikuisuudessa, voi oivaltaa miten omat voimat ovat parhaiten käytössä. Sen avulla mahdollistuu vireystilojen tunnistamisen seuraksena jaksaminen ja säätely.
Tällä hetkellä on meneillään valtava määrä neurotieteeseen liittyviä mullistavia tutkimuksia. Miten niiden avulla hoidetaan aivoterveyttä ja miten hoidetaan aivosairauksia. Jokaisen yksilöllinen velvollisuus on mielestäni kuitenkin vaalia omilla toimillaan terveyttään. Oppia säätelemään kuormttuneisuuttaan, opetella löytämään keinoja voimavarojensa tukemiseen ja siten antaa itselleen mahdollisuus elpymiseen, toipumiseen ja siten halutessaan jopa parantumiseen. Avain on aikuisuudessa, ja miksi ei myös nuoruudessa, palautumisen taitojen oppiminen ja käyttö, joka liittyy aivojen ja hermoston toiminnan tukemiseen eli tasapainon säilymiseen elimistössä.
Siten ennakoidaan terveyttä.
Terveisin Ulla
Psykofyysinen fysioterapeutti AMK