Palautuminen on toipumista, elpymistä, kasvua ja hyvinvointia. Sen toteutumisen edellytys on mielen ja kehon tasapaino. Palautumisen tilassa ihmisellä ei ole kokemusta suorittamisesta. Sitä voisi kutsua myös todelliseksi läsnäolon tilaksi. Tarkastellessa tämän päivän hyvin- ja pahoinvointia, palautuminen ei selvästikään toteudu ihmisten arjessa. Sen voi havaita kuormittumisen eli stressitilan korostumisena ihmisen arjessa. Pitkittynyt kuormitus on yksi haitallisimmista asioista hyvinvoinnille. Sen seurauksena on tunnetusti seuraavia oireita ja sairauksia: unettomuus, väsymys, uupumus, monien kiputuilojen voimistuminen, elimistön inflammaatio, vatsan oireilut, sekä mittavat sairaudet tuki ja liikuntaelimistön tasolla. Lisäksi pitkittyneen kuormituksen seurauksena on tutkimuksen mukaan ylipainon kertyminen, metabolinen oireyhtymä, sydänoireet ja ahdistuneisuus, vain muutamia mainitakseni.
Tämän vuoksi, varsinkin työskennellessä ennakoivan terveydenhuollon ammattilaisina, olisi hyvä huomioida seikat, jotka pitkittyneesti kuormittuneella ja lievemminkin oireilevalla asiakkaallamme on vastaanotolle tullessa. Tärkeää tämä sama asia on myös ymmärtää toimiessa työssään ohjaajana (kanssakulkijana).
Aivot ja palautuminen
Aivotutkimus on tuonut meille aivan uuden näkökulman aivojen toiminnan ymmärtämiseen. Tärkeintä alussa on se, kuinka vastaanotamme asiakkaamme. Aivorungon alueella sijaitsevien tumakkeiden alueelta aktivoituu viestintä, joko serotoniinin erityksestä tai noradrenaliinin erittymisestä. (Barret, L. 2023, ) On tärkeää luoda kohtaamiseen ilmapiiri, joka aktivoi serotoniinin erittymisen eli turvaan johtavaan ensi kokemuksen. Turvan kokemus on palautumisen edellytys.
Palautumisvajeessa oleva ihminen on hermostoltaan yli- tai alaivireä, joten tämän turvan huomioiminen perustuu aivotoiminnan rauhoittavan vaikutuksen syntymiseen. Aivojen toiminta on alisteinen kehon hermoston toiminnalle, joten sen pohjalta tähän tilaan voidaan kohdatessa vaikuttaa myönteisesti. Työssäni asiakkaiden kanssa pyrin tuomaan terapiaan kiireettömyyden ja levollisuuden kokemuksen joka kerta. Serotoniin erittyminen voi näyttäytyä ulospäin kehon rauhoittumisena, asennon vapautumisena ja kohtaavan vuorovaikutuksen käynnistymisenä asiakkaassa.
Aivot ovat oppineet kaikkien elinvuosiensa varrella ennakoimaan ja tutkivat siten ympäristöä ja ihmisiä ennakoiden koko ajan. Aivot huomioivat, onko tilanne negatiivinen tai positiivinen. (Mlodinov, L. 2023.) Tämän ydinaffektien toiminnan vuoksi on tärkeä saada niin ympäristö, toimitilat, työhuone, asiakkaan tilaan asettuminen, kuin kohtaaminen turvalliseksi. Kuormittunut ihminen, on sen syy mikä tahansa, on valenssiltaan valmiiksi negatiivisessa tilassa, joten kaikki nämä asiat on nykytiedon pohjalta huomioitava. Ympäristöstä tullut positiivinen kokemus on tältä pohjalta merkittävä terapian lähtökohta. Turvallisen kohtaamisen ja turvallisen tilan kokemus vaikuttaa monien välittäjäaineiden erittymisessä.(Phillips, D. 2023) Välittäjäaineista mm. oksitosiini, endorfiini, serotoniini, testosteroni, dopamiini, asetyylikoliini ja gaba määrittävät toimintaa ja vauhtia, tai rauhan tilaa ja siten turvan tilassa ne ovat ovat tasapainoisessa suhteessa toisiinsa. Aika huikeaa, vai mitä?
Hermosto on yksilöllinen
Hermoston yksilöllisen toiminnan ymmärtäminen voimien keräämisen ja palautumisen näkökulmasta tarkoittaa sitä, että terapeuttina/ohjaajana oivallat, onko asiakas tavoitesuuntautunut, toiminnan ihminen, vai onko tärkein pääpaino ihmisten kanssa vuorovaikutteinen tila, tai tunnelman luominen optimaaliseksi. Nämä synnynnäiset yksilölliset mallit määrittävät kohtaamisen tapaa ja siinä tapahtuvaa ymmärrystä asiakassuhteessa. Perusajatus on kuitenkin sen havaitseminen, miten kukin ihminen saadaan ohjattua ja innostettua omaehtoiseen toimintaan. Palautumisen hermostollinen edellytys on oman potentiaalin löytäminen ja yksilöllinen tapa kerätä voimavaroja. Esimerkiksi toiminnan kautta voimavirran saava ihminen, ei välttämättä aktivoidu ja lataudu mielikuvituksen ja pysähtelyn kautta, vaan käytännössä tehtävistä omaharjoituksista.
Vahvuudet ja temperamentti
Vahvuudet ja ihmistä toimintaan sytyttävät asiat ovat voimavarojen löytymisen ja palautumisen perusasioita. Näiden käyttö arjessa saa aikaan kehomielen vapaan virtauksen kynnyksellä olemisen tilan, joka voidaan todentaa sykevälivaihtelun mittareilla. Tämän tilan aikana sykevälin vaihteluväli on laaja ja se voi terapian aikana toteutua sekä terapeutilla/ohjaajalla, että asiakkaalla. Työaikana voi siis palautua eli olla suorittamattomassa tilassa yhdessä asiakkaan kanssa. Silloin kyse on ydinaffktin tilasta, jossa toteutuu havainnointi ilman aivojen aktiivista tilaa ratkoa asioita. Nämä ovat hetkiä, joissa elpyminen on mahdollista. (Lue läsnäolo/miettimättömyys). Nyt mittari hyötykäyttöön, ja tarkasta teetkö työtäsi asiakkaan kanssa palautuneessa tilassa.
Temperamentti on ilmeisemmin ihmisen pysyvä ominaisuus, eli syntymässä saatu ominaisuus. Temperamenttia voidaan tarkastella sen pohjalta, kuinka ihminen kerää voimiaan. Tapoja on kaksi, kääntyminen ulospäin, hakien sieltä voimaa omaa toimintaansa tai sisäänpäin, tukeutuen enemmän omaan sisäiseen maailmaan ja ratkaisuihin. Terpaiatilanteessa tämä näyttäytyy selkeimmin terpeutin/ohjaajan apuun tarttumisena tai omana pohdinta ja ajan kanssa tapahtuvana toimintana. Itselle päinvastainen toiminto kuluttaa voimavaroja. Sensitiivisyys kohtaamisessa auttaa huomioimaan ja ymmärtämään kumpaa puolta asiakas edustaa toiminnassaan.
Kiintymyssuhde ja ympäristö
Meille tuttu asia, joka näyttäytyy vuorovaikutuksessa erilaisina ilmiöinä. Vetäytymisenä kehollisesti ja sanallisesti tai avautumisena sosiaaliseen kanssakäymiseen. Kiintymyssuhteen perusteella arjen käyttäytyminen on puolustusjärjestelmän mukaista käyttäytymistä ns. varjossa olemista tai jännittyneisyyden ilmenemisen muotoja. Toinen suunta voi olla kehon vapaan virtauksen tilaa. Lempilauseeni ”kukaan meistä ei ole eilen syntynyt” kertoo nimenomaan kiintymyssuhteesta ja siitä, että se on terapiatilanteessa huomioitava. Kiintymyssuhderakennelmat tuovat palautumiseen joko esteitä tai vapautta.
Ympäristö ja sosiaaliset suhteet arjessa ovat yksi kuormittavimpia tai lataavimpia asioita ihmisen elämässä. Kulttuurin merkitys on myös huomioitava tässä yhteydessä. Pohjalla on tietysti em. kiintymyssuhde ja opitut toimintamallit eri (ikä) aikakausilta. Terapeuttina/ohjaajana saatat edustaa maskuliinista/ feminiinistä näkökulmaa asiakkaasta siten,että asiakkaan hermosto virittyy. Terapiassa tämän tiedostaminen ja näkyväksi tekeminen purkaa hermoston virittyneisyyden ja mahdollistaa turvallisen yhteistyön.
Palautumiskyky ja sen mahdollisuudet
Palautumiskyky (resilienssi) liittyy oleellisesti varhaiseen kiintymyssuhteeseen, vuorovaikutukseen ja siellä syntyneeseen turvan tunteen kehittymiseen. Aloitin tekstin sieltä aivorungosta, joten tähän samaan asiaan päädytään ja todetaan turvan kokemuksen opettelemisen olevan terapian/ohjauksen perusasioita. Silloin autonomisen hermoston ja aivojen mahdollinen hätätilaan joutuminen hiljalleen purkautuu. Sehän on kaiken terapian ydin, ainakin Ogdenin (2009) mukaan! Vapaan ja turvaa kokevan hermoston ja aivojen toiminta lakkaa käyttämästä eloonjäämisen mekanismeja itseään vastaan, opituilla vanhoilla tavoilla. Toipuminen ja palautuminen on silloin mahdollista. Aivot tarvitsevat tiedon turvasta, jolloin veden, sokerin, suolan ja useiden toimintaan vaikuttavien välittäjäaineiden tasolla on tasapainossa. (Allostaasi).
Palautumiskykyä voidaan tukea auttamalla asiakasta ymmärtämään koko oma potentiaalinsa toimijana. Auttaa asiakasta huomioimaan millon toimii itselle epäedullisesti, niin hermostollisesti, kuin ajatusten ja tunteiden tasolla. Omien itseen voimakkaasti vaikuttavien uhkien (pelkojen) ja omien vahvuuksien ymmärtäminen on terapia/ohjaustyön ydintä. Omaa työtä tämä ohjaa vahvasti.
Terveisin Ulla
Lähteet:
Barret. L.2023. Seitsemän ja puoli oppia aivoista.
Mlodinov, L. 2023. Kuinka tunteet muokkaavat ajatteluamme.
Ogden, P. Trauma ja keho.
Phillips, D. 2023. Kuusi ainetta.
https://www.duodecimlehti.fi/duo15189