Onko nämä otsikon, kolme asiaa, este palautumiselle monissa vuorovaikutussuhteissa? Lähisuhteet ovat niitä, joissa kuormitus on suurinta. Lähisuhteisksi nimeän myös työpaikan ihmissuhteet. Olemme monet kokeneet toksisia suhteita. Pyrkineet väistämään niitä, mutta aina joku jää tähän vuorovaikutusansaan. Pääsemättä pois, vaikka tiedostaakin vuorovaikutuksessa toksisia piirteitä. Laitan tämän aiemmin kirjoittamani (2020) tekstin uudelleen näkyville, sen ajankohtaisuuden vuoksi.
Kuormitus
Suurin kuormitus tulee ihmisistä. Sanonkin aina, että esimerkiksi työn kuormitus on helppoa, kun se on joko fyysistä; staattista tai liikkeen kautta tulevaa. Ympärillä olevat ihmiset tekevät työstä ja elämästä, joko mukavaa tai jopa tuskallisen kuormittavaa.
Työelämässä tämä saattaa näyttäytyä pelkona toisen paremmuudesta tai osaamisesta. Taustalla voi olla heikko itsetunto ja jokainen osaaja on uhka. Vallan käyttö suhteessa toiseen näyttäytyy käyttäytymisessä; aliarvioimisena, vähättelynä ja myös toisen virheiden tarkkailu kuuluu tähän samaan sarjaan. Tunnustus työstä jää saamatta. Asemasta riippuen kontrolli ja hallinta liittyvät oleellisesti toisen ihmisen työn hallintaan. Pyrkimyksenä on horjuttaa toisen ihmisen mielihyvän ja turvallisuuden kokemusta. Näin vallan ja pelon kierre on käynnistynyt.
Palautuminen
Miten tästä voi palautua? Joskus omien voimavarojen ja vahvuuksien tarkastelu opettaa pitämään puolensa ja näyttämään rajat suhteessa toiseen. Itsestä voi tarkastelemalla löytää osia, joiden voima on valtava. Joskus on mielenterveyden säilyttämiseksi annettava periksi ja valittava pako. Siten kehon ja mielen tila voi palautua hallitsevasta pelon tunteesta tasapainon tilaa kohti. Toisinaan ihminen tarvitsee ohjausta ja terapiaa ylittääkseen ja tunnistaakseen kokemuksen tuomat ilmiöt itsessään.
Ääri-ilmiö
Kirjoitan nyt seuraavaksi, valta-hallinta- kontrollin ääri-ilmiöstä, joka on monelle valitettavan tuttua ja palautuminen jää vai haaveeksi. Haaveeksi siitä syystä, että valmiustilaa elimistössä eli puolustautumista ja suojautumista, ei ole mahdollista hellittää vaan ihminen on jatkuvassa valppauden tilassa. Kohtaan asian kokeneita ihmisiä psykofyysisen fysioterapeutin työssäni, ja myös vapaalla ja siellä avautuvissa keskusteluissa. Monesti asiakkailta kuulee, että kuulija ei ymmärrä asiasta mitään, kun kertoo omaa tarinaansa. Sen vuoksi ihminen jättää mieluummin kertomatta tarinansa, jää yksin.
Henkisen kuormituksen painolasti voi näistä ihmistä tuntua suuremmalta kuin fyysinen väkivalta. Eläessään ihmisen kanssa joka käyttää valtaa, hallintaa ja kontrollia ihmissuhteessa, alkaa toista vuorovaikutuksessa tuhoava tapahtumaketju. Tämä tapahtuu joskus viiveellä, joskus hyvinkin nopeasti. Toinen ihminen pyritään alistamaan, mitä suurempi on vastus, sitä rankemmat on vallan keinot. Valta toiseen tuo tällaiselle ihmiselle suurta tyydytystä, tiettyyn pisteeseen saakka. Sitten, kun vallan tuoma mielihyvä ei riitä, seuraa uusi vaihe. Kaiken hallitseminen ja toisen elämän kontrolli. Toinen ihminen kaapataan, joka elämän osa-alueella, hallinnan ja kontrollin alle. Tämä on selkeimmin mahdollista juuri parisuhteissa. Lisäksi kaikki se, mitä alistettavaksi haluttu ihminen yrittää itse toteuttaa, on jotenkin väärin, naurettavaa, viallista ja todella vähäpätöistä. Toisen ihmisen itsetuntoa pyritään nakertamaan joka kulmasta. Lisäksi syyllistäminen asioista, jota ei ole koskaan edes ollut tai tapahtunut luodaan todeksi ja niistä odotetaan tunnustusta.
➡️ Ohjeeksi sinulle lukija, joka tuet toista ihmistä näissä asoioissa. ÄLÄ koskaan kysy, kevyin perustein tämän kokeneelta uhrilta, miksi et vain lähtenyt pois tästä suhteesta. Jättänyt puolisoa, kumppania tai ystävää. Se kertoo vain, että ymmärryksesi ei riitä tähän asiaan, ja silloin on parasta olla vaiti.
➡️ Ole ennemmin kuuntelija, jos toinen uskaltaa avautua. Ole myötäeläjä, siten tarjoat turvallisuutta, jota eniten kaivataan. Ole se turvallinen kallio, joka tältä ihmiseltä puuttuu.
Tervisin Ulla, Psykofyysinen fysioterapeutti.