Miten ja millä kokemuksilla ihmisestä jalostuu se henkinen, syvällinen ja aiempaa parempi ihminen?
Mahdollisesti jo silloin, kun olet ollut lapsi, olet kokemut tuskaa, ymmärtämättä oikein kunnolla mistä on edes kysymys. Vain tuskaa, hätäännystä, epävarmuutta ja pelkoa mukaasi aikuisuuteen asti saaneena. Mitä tämä on jalostanut sinussa? Epäuskon elämään ja sen oikeudenmukaisuuteen, tai elämään lujemmin tarttumisen ja sen elämisen merkityksen etsimisen. Kuitenkaan kokemuksillasi et ole sen jalostuneempi tai kummempi kuin kukaan muukaan. Miksikö?
Siksi, että meillä jokaisella on ollut lapsuus, johon liittyy tuskan kokemuksia.
Jalostaako sitten vaikeat ihmissuhteet? Oletko elänyt ja eronnut, taas tuskaillut ja elänyt. Tullut aikuisuuden ihmissuhteissa kaltoinkohdelluksi ja mahdollisesti fyysisesti ja psyykkisesti pahoinpidellyksi. Olet tullut petetyksi kaikin mahdollisin keinoin, joita suhteessa voi kokea. Ennen kaikkea sinulta on koetettu viedä luottamus ihmisiin ja elämään. Yhden suhteen loppuessa olet entistä kyynisempi ja katkerampi. Epäselvää, sekavaa ja vaikeaa elämää. Tekeekö tämä kaikki sinusta jalostuneemman ihmisen? Ei, koska et ole sen kummempi kokemuksiltasi kuin kukaan muukaan, sillä kaikilla on kokemuksia, jotka johtuvat valinnoista. Omat valinnat johtavat suhteisiin ja suhteessa vaikuttaa molempien siinä elävien valinnat.
Lause kipu jalostaa, soi mielessäni. Mihin kipu jalostaa. Tekeekö se paremman ihmisen, jos oikein kipuilee. Mikä on kivun tarkoitus ja viesti. Kun oikein kovasti koet kipua, mikä sinusta tulee silloin. Ainakin väsynyt, kyllästynyt, vihainen, turhautunut, ärsyyntynyt, hermostunut. Onko juuri sinun kipusi oikeanlaista jalostamaan sinusta parempaa? Ei, koska poikkeuksetta kaikilla ihmisillä on jossain elämänvaiheessa sietokyvyn ylittävää kipua. On paikka sitten selkä, pää, hammas, vatsa, olkapää, lonkka, varvas tai suolisto. Tämä ei kumoa sitä tosiasiaa, että kipujen takana on tarinoita, hyvin omanlaisiaan.
En edelleenkään ole vastausautomaatti. Pohdin vain, että kysymys on niistä omista valinnoista, jota toteutat, vaikka tähän pieneen edellämainittuun elämän alueiden otantaan. Ei kipu, ero tai tuska jalosta sinua. Teet vain valinnan siitä miten suhtaudut ja katsot elämääsi, sitä elettyä ja elettävää. Se joka jalostaa ihmistä on kyky rakastaa. Oppia rakastamaan itseään, asettamaan itsensä reilusti etusijalle rakkaudessa, antaa valon johdattaa varjojen sijasta. Sitä kaikkea hyvää, kaikkea missä onnistut ja voit hyvin, on tarjolla mittaamattomasti.
Kunhan irroittautuu niistä asioista, jota kuormaavat ja varjostavat. Ne kuormittavat asiat voivat olla muisto tuolta lapsuudesta, ne voivat olla aikuisuuden aiheuttamia ja katkeruuteen johtaneita kokemuksia. Ne voivat olla ihmissuhteiden tuomaa myrkyttyneisyyttä, rajojen rikkouduttua. Se voi olla kipu, jolla on se taustatarina.
Koko elämän matkasi ajan sinulla on mahdollisuus palautua siihen mikä ja kuka todellisuudessa olet. Joskus oman tarinan löytämisessä on kuljettava niin suoraksi tarkoitettu tie mutkille. Itsesi vuoksi anna itsellesi anteeksi.
Terkuin Ulla