Miksi uuvutaan? Mitä tapahtuu, kun uupumuksen tila toistuu kerta toisensa jälkeen? Miksi jotkut eivät uuvu, mutta toiset uupuvat?Työpaikallani kävin tätä keskustelua työkaverin kanssa ja psykofyysisen fysioterapeutin työssäni useissa asiakaskohtaamisessa.
Jäin miettimään pääasiassa kohtaa miksi toiset eivät uuvu, mutta toiset taas uupuvat?
Uupumus ilmiönä
”Uupumuksella ja väsymyksellä tarkoitetaan pitkäaikaista tai voimakasta väsymystilaa, johon liittyy voimattomuutta. Uupunut ihminen ei virkisty, vaikka saisi levätä.” (Mehiläinen)
Uupumus on kehollinen ilmiö, joka on kokonaisvaltaisen palautumisen puutteen seurausta eli liiallista psyykkistä, fyysistä, immunologista ja sosiaalista kuormittumista. ( tähän liittyy myös tunnekuormittumien). Järjestelmät, nämä neljä, ovat olleet liian kovilla ilman lepoa/palautumista. Keho ja mieli ovat toiminnassaan yhtä, joten uupumus ilmenee kehossavoimattomuutena ja mielen alueella alentuneena kognitiivisena toimintana. Kaikki hidastuu, mutta hidastuminen ei ole tässä tapauksessa mielekästä. Hidastuminen on tässä asiassa aivan yhtä kuormittava tila, kuin toiminnan kiihtynyt tila. Ilman näiden järjestelmien tasapainoa ja päivittäistä huomioimista uupumus toistuu kerta toisensa jälkeen.
Uupumusta on saatettu hoitaa voimavaroja kohottamalla ja tsemppipuheella. Lisäksi kehoituksella piristyä ja lähteä liikkumaan. Yritys on ollut hyvä, kuten tarkoituskin, mutta pitkäaikainen tulos ei ole ollut kestävä. Voimaton kehon tila ei kannattele mitenkään myönteistä mielentilaa. Väsynyt ihminen on kohdattava niiden voimien pohjalta, joita on jäljellä. Pohdin työssäni, että aina, kun asiakas on päässyt vastaanotolle asti, tilanne on vielä muutettavissa.
Oma työ uupumuksen parissa
Mistä omassa työssä lähdemme asiakkaan kanssa liikkeelle? Tietysti ihmisen tarinasta. Ihmisen tarinan kuulemalla voi päästä kiinni kaiken pohjalla oleviin juurisyihin. Kysymys on, tarinan kuulemisen kautta, ihmisen kehon hermostollisen ja mielen tilan ymmärtämisessä. Miten ja missä ympäristössä hermoston toimintamallit on rakentuneet, valaisevat kehon varhaisia reagointitapoja. Kehohan reagoi jo silloin, kun sanoja ei vielä osata käyttää vuorovaiktuksessa. Keho kertoo asennoilla, liikkeellä ja toiminnalla oman tarinansa. Tätä tutkimalla on, oman kokemuksen mukaan, kohdattavissa ne seikat ja asiat, jotka johtavat toistuvan kuormituksen syntymiseen. Usein nykyhetken tietoisuudessa on vain olo.
Uupumuksessa ei ole kysymys pelkästään esimerkiksi paljon keskustellusta työuupumuksesta, vaan kokonaistilanne on ratkaiseva. Kokemuksesta asiakastyössä oppineena voin todeta, että jokaisella asiakkaalla on työuupumuksen taustalla monia asioita. Näitä ovat esimerkiksi turvattomuus, vaikeudet vuorovaikutuksessa, opitut toimintamallit, ja temperamenttirakenne. Opittuja toimintamalleja muuttamalla on mahdollista tarkastella kuormittumiseen tilaa. Onko ollut mahdollista käyttää omia luonnollisia vaikuttimia ja vahvuuksiaan? Onko ne estetty ja suljettu lihasjännityksellä kehoon. Omien tarpeiden sulkeminen pois, aiheuttaa kuormituksen rakentumisen kehoon ja mieleen.
Miksi toiset eivät uuvu?
En tyhjentävästi pysty tähän vastaamaan, mutta jotain voin kertoa kokemuksen pohjalta.
Ihmisellä on pohjaton vimma hengissä säilymiseen. Lapsena tämä tarkoittaa sopeutumista siihen ympäristöön johon on syntynyt. Lapsena ihminen luovii ja joustaa, mutta voi hyvinkin varhain pitää oman tahtonsa. Vaikuttaako tähän synnyinlahjana saatu temperamentti? Ehkä, hyvinkin todennäköisesti. Kasvuympäristö, joka tarjoaa lisäksi turvallisen kiintymyssuhteen, tarpeiden täyttämisen ja tunteen rakastettuna olemisesta luo vakaata hermostollista ja mielen toiminnan pohjaa aikuisuuteen. Oikeastaan tähän vaikuttaa jo raskausaika. Linkki: https://sites.utu.fi/finnbrain/oppaita-aiheesta-stressi-ja-aivot/raskaudenaikaisen-stressin-vaikutukset-lapsen-kehitykseen/
Vahvistuneen autonomian ja position tila tukee myöhemmässä elämän vaiheissa, kuinka käyttää rajaamista ja ennenkaikkea ymmärtää omat jaksamisen rajansa.
Terveisin Ulla