Sana tunne emotion on johdettu latinan sanasta movere eli liikkua. ( suom. mielenliikutus). Termiä on käytetty ilmeisemmin ensimmäisen kerran 1600- luvulla. Tämä nimitys tarkoitti sitä, että tunteiden ilmaisut olivat peräisin mekaanisesta liikkeestä, joita hermot ja lihakset ohjaavat. Tunteiden tulkinta on nykyisin muutoksessa, kuten moni muukin asia silloin, kun tietoa tulee lisää toiminnastamme. Tunteet ovat tutkitusti globaaleja ja niillä on aina ollut merkitys selviytymisemme suunnitelmassa. Tunteet vaikuttavat siihen miksi reagoimme eimerkiksi ahdistuksella tai suuttumuksella tai rakkaudella ja ilolla.
Kolmioisaiset aivot
Perinteisesti ja yhä edelleen, aivojen toimintaa kuvataan kolmiosaisilla aivoilla eli kolmiaivoteorian pohjalta. Myös tunteiden toimintaa kuvataan alkellliselta matelijatasolta, limbisten aivojen ja neokorteksin alueilla toimivina ilmiöinä. Näiden eri kerrosten välillä on meneillään jatkuva viestintä. Viestinnässä voi olla myös häiriöitä ja katkoksia. Viestintä tunteissa ei keskity tietyille aivoalaueille, vaan on nykytiedon mukaan paljon luultua laajempaa. Myös anatomiset rakenteet liukuvat toisiinsa lomittain, ilman selkeää jakoa. Vanhemmat rakenteet jatkavat kasvuaan, ja muutostaan, siinä kuin myöhemmin kehittyneet aivoalueetkin. (Deacon, T. )
Affektiivinen neurotiede
Uusin tunteita tutkiva psykologinen ala on nimeltään affektinen neurotiede. Vanhan tunetiedon lisäksi tieteessä käytetään uusimpia tutkimusvälineitä (esim. aivokuvantaminen) ja se on uudistanut tunteiden ymmärtämistä ja tunteiden laajuuden tutkimista perustunteiden lisäksi. Uusin tutkimus kuvaa tarkemmin aivojen toimintaa. Perustunteet ovat, jokainen, sen mukaan yleistermi tunteiden runsaalle kirjolle. Perustunteiden, kuten viha, pelko, ilo, suru, inho, hämmästys, lisäksi tunteiden painopiste on laajentunut. Se on laajentunut kattamaan muitakin tunteita kuten häpeää ja ylpeyttä. Lisäksi se kattaisi sosiaalisia tunteita, kuten nälkää ja seksuaalista halua, jota on aiemmin pidetty viettinä. Tämän mukaan myös mantelitumake, joka kuvataan pelkokeskuksena, on avainasemassa useissa muissakin tunteissa.
Ydinaffekti
Ydinaffekti heijastaa pääosin kehon tilaa, mutta ympäristö vaikuttaa siihen. Ydinaffekti on ilmaantunut ihmisen kehityksessä ilmeisemmin aiemmin, kuin tunteet ovat kehittyneet. Se tarjoaa yhteyden kehon ja mielen välille ja on siten fyysisen toimintakyvyn heijastus. Se peilaa yleistä hyvinvointia. Ydinaffekti kuvaa hyvinvoinnin tilaa positiivisena tai negatiivisena. Toinen sen ilmenemis puoli on näiden kahden tilan virittyneisyys. Ydinaffekti on aina läsnä. Esimerkiksi voit ajatella, että olet onnistunut hyvin jossain omassa tehtävässäsi, olet positiivisessa tilassa. Sitten lyöt pikkuvarpaan tuoliin ja tilasi muuttuu samantien positiivisuudesta negatiiviseen tilaan. Näin vaihtelua tapahtuu automatisoidusti arjessa. Yksinkertaisempi esimerkki voi olla nälän tunne, toisille se tuo hyvääkin olemisen tilaan voimakkaan negatiivisen vaikutuksen.
Aivojen jatkuva tulkinta eli ennakointi
Aivot käyvät jatkuvaa peilausta nykyhetkessä vanhempaan opittuun tietoon ja kokemuksiin. Alitajuinen mieli analysoi jatkuvasti, mitä seuraavaksi tapahtuu. Ne tulkitsevat ja ohjaavat ihmistä välttämättömiin toimenpiteisiin. Tämän toiminnan perustana on ydinaffekti. Vaikka aistit ovat se väylä, jotka tuovat tiedon keholle, ydinaffkekti on se joka tarjoaa tiedon kehon tilasta. Ydinaffektin ymmärtäminen on keino ottaa tietoiseen säätelyyn tunteemme ja ajatuksemme. Ydinaffketi ilmeisesti kehittyi primitiivisemmän elämän aikana, joten sen muuttuminen on hidasta. Ympäristö tarjoaa nyt paljon erilaisemmat olosuhteen ydinaffektin tiedostamattomalle toiminnalle.
Ole siis tarkkana kummassa tilassa teet päätöksiä. Se vaikuttaa tunteisiin ja ajatuksiin!
Jatkan aiheen tutkimista, ja palaan uudessa kirjoituksessa myöhemmin. Tutkinnan alla on kirja nimeltää Kuinka tunteet muokkaavat ajatteluamme, jonka pohjalta tätäkin tekstiä olen kirjoittanut.
Terveisin Ulla
Psykofyysinen fysioterapeutti ja palautumsikouluttaja