Mitä enemmän tieto ja ymmärrys lisääntyvät, sitä vahvemmin tiedostamme vapaan kehon ja hermoston toiminnan olevan erittäin tärkeää aivoille. Vapaan kehon toiminta tarkoitaa esimerkiksi sitä, että kehon liike toteutuu mahdollisimman hyvin. Näin ei välttämättä aina sujuvasti tapahdu. Jännitysrakennelmat lihaksistossa hidastavat viestien luonnollista kulkua.
Syy näihin kehon jännitystiloihin voi sitten olla pelko ympäristön toiminnasta, uhkaava itseen kohdistuva toistuva toiminta, traumakokemukset, vain muutamia mainitakseni. Tämän seuraksena kehon järjestäytyminen häiriintyy ja seurauksena on lihaspanssarien muodostuminen. ( Reich, W. 1943). Tunteet eivät vapaudu, vaan ne suljetaan jännitysrakennelmien alle.
Ilmaisemattomia tunteita voi olla kaikkialla kehossa, ihossa, jonkin elimen sisäosilla, selkäytimen vieressä olevissa hermokanglioissa ja suolistossa. Ihminen on kokonaisuus ja hermoverkot vaikuttavat kokonaisuutena, joten emme voi mielestäni määrittää tunteiden tukahtumiselle tarkasti jotain tiettyä kehon tai sisäelinten kohtaa.
KEHOTUNTOISUUS – JA TIETOISUUS
Tunteet nousevat tietoisuuteen saakka kehollista viestintää pitkin. Itse käytän siitä nimitystä kehotuntoisuus. Käsite on ollut omassa käytössä ja hiljalleen siirtymässä meidän psykofyysisen alan ammattikieleen.
Kehotuntoisuutta voi kuvata seuraavasti: kehotuntoisuus on kykyä olla yhteydessä omaan kehoon, sen tuntemuksiin ja liikkeisiin. Se on tärkeä osa hyvinvointia, sillä se auttaa ihmistä tunnistamaan kehon tarpeet, reagoimaan niihin asianmukaisesti ja ymmärtämään paremmin kehon ja mielen välistä yhteyttä.
Kehotietoisuus on laajempi ja monelle tutumpi käsite, joka kattaa sekä fyysiset että emotionaaliset kehon kokemukset. Se sisältää tietoisen ymmärryksen kehosta, tunteista ja näiden vaikutuksista hyvinvointiin. Erotuksena kehotuntoisuus on enemmän fyysinen ja tiedostamaton kokemus, kun taas kehotietoisuus yhdistää fyysiset aistimukset tietoiseen kokemukseen ja ymmärrykseen.
TUNNEMOLEKYYLIT
Tunteet muodostuvat biokemiallisista molekyyleistä, jotka toimivat siltana kehon ja ajatusten, mielen ja sisimmän välillä. Ne liikkuvat kaikkialla kehon ja sisimmän välillä vaikuttaen kumpaankin. Tunteet huolehtivat tiedonvälityksestä kehon eri osien välillä. Tunnetilamme ja mielialamme syntyvät ilmeisimmin erilaisten neuropeptidien ja niiden reseptorien vaikutuksesta. Tunnekokemus aktivoi kehossa ja aivoissa toimivat hermoradat. Seurauksena on tietynlainen käyttäytyminen.
Tunteilla on biokemiallinen vastine lyhyissä aminohappoketjuissa, peptideissä, ja niiden resptoreissa, jotka sijaitsevat solujen pinnalla. Peptidejä on kaikkialla kehossa, niitä on maha-suolikanvassa enemmän kuin aivoissa. Peptidit vaikuttavat hyvin eri tavalla meihin. Keskittymiseen ja rauhoittumiseen, sekä sosiaaliseen liittymiseen vaikuttava oksitosiini on yksi selkeä esimerkki.
Toinen esimerkki on vuonna 1973 (Pert. C.) löydetty opiaattireseptori, sen jälkeen endorfiini. Tiedostettiin, että ihminen itse pystyi tuottamaan kehossaan morfiinin kaltaista ainetta. Valtaosa peptidien vaikutuksesta liittyy autonomiseen hermoston toimintaa säädellen esim. unta ja janoa.
TUKAHDUTETUT TUNTEET
Suurin osa kehon tapahtumista on tätä synnynnäistä automatiikkaa. Joskus jokin voi kuitenkin mennä pieleen – tunteiden sysäys, epämiellyttävät muistot ja kokemukset suljetaan pois tietoisuudesta. Ne eivät kuitenkaan katoa hermostosta ja aivojen verkostoista mihinkään. Kun ihminen pidättää ja tukahduttaa tunteensa, hän tukahduttaa niiden neuropeptidien kulun, jotka ovat tarpeen solutoimintojen ylläpitämisessä. Luonnollinen reseptorien toiminta estyy ja muutokset syntyvät solutasolla. Ne heijastuvat ajan saatossa elintasolle. Seurauksena saattaa olla hyvinvoinnin ja terveyden heikkeneminen, jopa sairastuminen.
Tunteiden tiedostamiseksi niiden on siis noustava kehotuntoisuuden tuomina viesteinä aivoihin ja muututtava tietoisiksi. Lisäksi tunteita on saatava ilmaista; kehollisesti, kirjoittaen, sanallisesti, piirtämällä eli tuotettava näkyviksi. Vapauttakseen tunteitaan on koetettava päästä yhteyteen jännittyneiden ja kipeiden kehoalueiden kanssa, jolloin kehon viestit nousevat tietoisuuteen. Silloin, kun pitkän aikaa jännityksen alla sidoksissa ole tunteet vapautuvat, kehoon vapautuu nopeasti energiaa ja omat voimavarat ovat hyödynnettävissä. Huomioitavaa on, että kaikkien lukkiutumien alla olevan tiedon ei kuitenkaan tarvitse nousta tietoiseksi ja tiedostetuksi. Tervehtyminen on mahdollista ilman kaiken ymmärtämistä aivojen tasolla.
Tervehtymisen ja elpymisen tunnistaa yksinkertaisimmillaan aiemmin mainitusta vapaasta kehon toiminnasta ja vapaasta liikkeestä. Tämä johtaa ihmisen mielen toiminnan – väistämättä – vapaaseen tilaan, joka ilmenee tyytyväisyytenä, kykynä ratkaista ongelmia, kehittymisenä ja onnellisuutena.
Terveisin Ulla
Psykofyysinen fysioterapeutti- ja kouluttaja ( AMK), uniohjaaja CBT-I, palautumiskouluttaja.
Kuva: luotu tekoälyllä.