Olin jälleen tekemisissä vanhan asian kanssa, monen mielenkiintoisen yhteensattuman vuoksi. Kysymyksessä on toksisuus ihmisissä ja sen aikaansaamat ilmiöt. Tätä asiaa käsittelevä vanha kirjani on palautumassa takaisin kotiin. Lainaaja oli löytänyt sen tavaroistaan ja iloisena ilmoitti sen haluavan takasin kotiin, toinen tämän kirjan kanssa palautuva kirja on Ihmeiden oppikurssi. Huomattavasti mukavampi teos:)
Ilman omaatuntoa (2004)
Kirja toksisuudesta on nimeltään Ilman omaatuntoa, aikansa (2004) bestseller. Luin tämän kirjan aikoinaan kirjauutuutena, tietämättä mitä tässä käsitellään. Kirja kertoo ihmisistä, joihin elämäsi varrella sinäkin saatat törmätä. Useastikin, tai sitten olet tosi onnekas ja vältät elämäsi aikana nämä ihmistyypit. Tämän kirjan myötä aikoinaan oivalsin, että tällaisia ihmisiä on yleensäkin olemassa ja heitä löytyy kaikissa yhteiskuntaluokissa ja ammateissa. Hyvin usein, kirjan mukaan, toksisuutta ilmenee valtaa pitävillä ja työssä, jossa voi olla valtasuhteessa heikompaan. Kirja kertoo esimerkkejä myös terveydenhuollon ammattilaisista, poliiseista, lakialan ihmisistä, ym. joille kukaan ei voi mitään. Nämä ihmiset loistavat työssään ja hyödyntävät kaikki tuttavuutensa oman edun palvelijoiksi. Myös monien parisuhteiden onnettomat tarinat, lasten huonot kohtelut, fyysinen ja henkinen väkivalta, jopa surmat liittyvät näihin toksisiin ihmisiin.
Kirja avaa ilmiötä
Kirja avaa seuraavia ilmiöitä, jotka liittyvät vuorovaikutukseen ja eri ympäristöihin. Näiden kautta voit oivaltaa asioita, jotka olet saattanut kokea hämmentäviksi. Monessa ympäristön, muuten mukavassa lintukodossa, tämä ihminen on kuin käki pesässä. Toimintamallina on ignoorata itselle haitallisia ihmisiä ja siirtää itseään uhkaavia asioita sivuun. Odottaa palvelua ja sitä, että sairasta egoa ruokitaan runsaalla ihailulla. Toksinen toimintatapa tuhoaa hyvää ympärillään, toksinen ihminen on konfliktien taustalla hääräävä pyhimys, vailla virheitä. Tämän piirteen omaavat ihmiset eivät kestä ihmisiä, jotka vastustavat heitä ja vaativat epäkohtia näkyville. Tai vastaavasti nauttivat näistä taistelutilanteista ja niitä haetaan niitä tietoisesti, koska ne ruokkivat tiettyjä toksisuudelle tarpeellisia tunteita.
Usein itsen ympärille halutaan/hankitaan suuri joukko heikompia, tietämättömiä, helppoja, kilttejä, sinsisilmäisiä, ujoja, herkkiä, arkoja ja kokemattomia ihmisiä. Ihmisiä, joita on helppo mainipuloida. Tyypillistä on, että tällainen tyyppi ystävystyy hanakasti kaikkien kanssa ja on ns. kaikkien kaveri, se pelottavan hyvä tyyppi. Toiminnallaan ulottaa näin lonkeroitaan joka puolelle. Apua tarvitessa tällainen henkilö jättää sinut oman onnesi nojaan, koska empaattisuus ei kuulu työkalupakkiin, kuin silloin, kun siitä on itselle hyötyä.
Vailla omaatuntoa kertoo ihmisistä, jotka eivät tunnusta itsessään virheitä, eivät koskaan pyydä anteeksi tekojaan, syyttävät kaikesta muita, tai heittäytyvät uhriksi ja marttyyriksi jouduttuaan teoistaan selkä seinää vasten. Vailla omaatuntoa oleva ihminen saa sinut, kirjan mukaan, epäilemään itseäsi. Omaa toimintasi arvomaailmaa ja ratkaisuja. Saa sinut hämmentymään, koska tarkoitus on aina sekoittaa toinen ihminen. Kirjassa on esimerkki ääri-ilmiöstä, kun kyseisen henkilön kohdalla on tapahtunut oikeus eli rikollinen on saanut tuomion henkirikoksesta. Tapahtumaa on kuvattu näin; ”enhän minä mitään tehnyt, vaan toinen oli niin tyhmä, että tuli minun aseen luodin tielle ja kuoli.”
Nykyhetki (2023)
Toksinen ilmiö on tullut tässä ajasssa yhä paremmin esille. On kulunut pian 20 vuotta tästä kirjasta. Toksisuus on edelleen ilmiö, joka voi hyvin. Kohtaan tätä asiaa työssäni runsaasti, tunnistan sen nopeasti, ihmisten kertomuksissa ja kokemuksissa. Toisinaan se on niin räikeää, että sitä ei voi olla huomaamatta. Se sekoittaa terveen ihmisen mieltä. Monet asiakkaat kertovat näistä ihmisistä, oivaltamatta vielä mistä on kysymys. Nämä ihmiset syyttävät itseään, pyytelevät anteeksi, ovat hämmentyneitä, uupuneita ja vihaisia. Vaarassa on mielenterveyden järkkyminen ja toimintakyvyn menettäminen.
Syylliset ja häpeissään olevat miettivät itseään viallisena, lainkaan ymmärtämättä, että syyllisyys ja häpeä kuuluu näissä tapauksissa juurikin toksiselle ihmiselle. Sen odotus, että tämän lajin ihminen jotenkin muuttuisi, on pään hakkaamista seinään. Paras ohje, jonka itse olen kuullut tai lukenut jostain on seuraava: vaihtoehtoja on kaksi, laita kantapäät vastakkain ja känny toiseen suuntaan, toista sama, jos et kerralla uskonut asiaa. Pidä etäisyyttä, pysy mahdollisimman kaukana.
Nämä ajatukset löydät tästä vanhasta kirjasta, edelleen ympäröivässä elämässä tuoreina näyttäytyvinä. Suosittelen lukemaan kirjan pienissä paloissa, koska saatat oivaltaa isoja asioita itsestäsi, ympäristöstäsi, ystävistä, lähi-ihmisistä tai työpaikastasi.
Terveisin Ulla
Psykofyysinen fysioterapeutti ja palautumiskouluttaja