Tämä teksti tulee pyynnöstä uudelleen.
Havahduin aiheeseen jälleen eräässä palaverissa. Toipuminen ja parantuminen ovat lupauksia. Toipumisen suuntaan johtaminen on kehon ja mielen työstämistä yhdessä elämän suuntaan, parantumisen lupaaminen johtaa ihmistä mielestäni hieman harhaan. Näin ainakin virallisen tervydenhuollon edustajana koen asian. Tutkitaanpa hieman mitä tarkoittavat toipuminen ja parantuminen.
Toipuminen
Ihmisen toipuessa tapahtuu fysiologisesti eli kehon solutasolla saakka myönteisiä muutoksia. Koska en ole solubiologi:) en osaa vastata mitä ne ovat, mutta myönteisistä ja kehon toimintaa tukevista muutoksista voidaan puhua. Näin jokainen ymmärtää mitä tapahtuu. Tasapainon tila eli homeostaasi on vallitsevassa roolissa. Toipuessa myös mieli on vastaanottavainen ja kurkistelee kohti toipumisen suuntaa. Vanhat tapahtumat ja toimintamallit eivät enää aktivoidu niin herkästi. Toipumisen tie on uteliaisuutta elämän tarjoamaan hyvään. Toipuessa on valmius ottaa vastaan myös itseen kohdistuvaa hyvää. Toipuessa saattaa aktivoitua halu tarjota hyvää myös muille.
Etsin tietoa toipumisesta. Sitä oli paljon,oli toipumista riippuvuuksista, uupumuksesta, sairauksista jne. Varsinaista toipumismekanismia en tavoittanut, joten nostan vanhan blogini tekstejä esille, jossa toipumisen tie on itselleni avautunut, hieman eri näkökulmista.
Toipumisen tienviittoja Sinulle
❤️Tunteiden kohtaamisen kautta on kaikilla mahdollisuus oman itsen löytämiseen, tuskaakin on lupa tuntea. Tuskan alta paljastuvat todelliset tunteet ja sen kokemisen jälkeen löytyy aidon ilonkin kokemus.
❤️Itsen vapauttaminen kohtaamaan ja tuntemaan auttaa huomaamaan kaiken tulevan meistä itsestämme, sisältäpäin. Siten voimme vapauttaa itsemme, muuta tietä ei ole. Apu ei tule ulkoa, vaan sisäpuolelta.
❤️Pysähtyminen tuo mahdollisuuden saada ihmisen omat sisäiset voimavarat käyttöön.
❤️Suostuminen siihen, että meille tapahtuu asioita, ei kysymällä miksi minulle käy näin? Suostumalla kohtaamaan oman ymmärtämättömyytemme, kaikkea ei tarvitse ymmärtää.
❤️Fyysiset oireet paikallistuvat usein sydämen alueelle, ahdistuksena, tuskana, sydän on väsynyt. Mielen ja kehon tasapaino on häiriintynyt. Toipumisessa nämä molemmat seikat on huomioitava. Tämän tasapainon löytyessä ihmisellä on mahdollisuus kokea aitoa myötätuntoa maailmallisessa mittakaavassa. Suojautumisen tarve maailmalta päättyy ja todellinen rohkeus ja pelottomuus elämässä toteutuvat.
❤️Minäkuvan selkiytyessä oma arvokkuus ihmisenä korostuu ja se tapahtuu siten, että emme työnnä pois itsestämme heikkouden tunteita.
❤️Kohtaamalla tuskan kohtaamme arvottomuutta ja riittämättömyyttä aiheuttavat tunteet: vihan, pelon, häpeän, ahneuden. Tiedostamalla sen, että nämä ovat vain inhimillisiä puolustuskeinoja tuskaa vastaan.
❤️Toipumiseen liittyy myös omat valinnat itsensä hoitamiseen. Valitseeko tueksi myös lääkityksen vai taisteleeko kaikin keinoin sitä vastaan.
❤️Toipumisen tiellä on suostuttava siihen, että elämä on jatkuvaa toipumista. Totuuden etsinnässä ei ole oikeaa ja väärää, eikä ulkopuolista opetusta toimintamalleihin.
❤️Toipuessa alkaa vastuun ottaminen omasta elämästään ja teoistaan, sekä tunteistaan.
❤️Toipuessakin Ihmisellä itsellään on itseensä määräysvalta eli oman elämänsä auktoriteetti on ihminen itse.
❤️Toipumisessa auttaa toisten, samankaltaisen tilanteen, kokeneiden ihmisten tuki. Näin ihmisellä on mahdollisuus palata hyväksyvään yhteisöön, josta hän on tuntenut olevansa erillään ja erilaisena kuin muut.
❤️Toipuessa ihminen huomaa, vaikka kaikki olisi mennyt – jää jäljelle yksi – minä itse, minun mieleni ja kehoni. Elämäni.
❤️Toipuminen johtaa tarkkaavaisuuden lisääntymiseen, aktiiviseen läsnäoloon. Oman tarkkaamattomuutensa huomaaminen on tietä toipumiseen.
❤️Toipumisessa auttaa myös luonto. Luonto hyväksyy sellaisenaan, eikä tuomitse, ottaa vain syliinsä ja pitää siinä. Luonto auttaa myös mittasuhteiden hahmottamisessa, mikä oikeasti on suurta, mikä pientä.
❤️Toipuessa kohtaamme sisimpämme. Sisäisen lapsen kohtaaminen. Rakastava aikuisuus ja vanhemmuus ovat löydettävissä sisimmästämme, jolloin voimme tarjota lapsellemme sen mitä se vailla: rakkautta, läsnäoloa, rajoja, iloa, kuuntelua ja pysähtymistä.
❤️PYSYÄKSEMME KURSSISSA ELÄMÄN TIELLÄ TARVITSEMME LUJAA, MUTTA SAMALLA LEMPEÄÄ OHJAUSTA, SÄILYÄKSEMME VAHINGOITTA.❤️
Parantuminen
Parantuminen tapahtuu, kun toipuminen on kulkenut tiensä loppuun saakka. Virallisen terveydenhuollon edustajat eivät voi sanoa sinulle, että paranet, koska se on katteeton lupaus. Parantuminen tapahtuu aina kehon sisällä. Siten sitä voi vain avustaa ulkopuolelta. Parantuminen on kuitenkin silloin mahdollista.
Milloin parantuminen ei riko kenenkään eettistä näkemystä parantumislupauksesta?
Se tapahtuu silloin, kun ihminen antaa itse itselleen luvan parantua. Mielen voima on mahtava. Kehon parantumisvoima on mahtava. Nämä molemmat voivat olla parantumisen este tai parantumisen voima.
Kukaan ei voi sanoa ihmiselle, ettei ole lupa ajatella parantumista, vaikka kyseessä on mikä tila tahansa. Kukaan ei voi kieltää uskomasta parantavaan voimaan. Kukaan ei voi kieltää uskomasta ja rukoilemastakin parantumista. Parantuminen on jokaisen meidän oikeus ja hyvinvoinnin ainoa suunta. Onneksemme ihminen voi edelleen itse valita ajatuksensa.
Blogin kirjoittaja Ulla Ollikkala, palautumiskouluttaja, psykofyysinen fysioterapeutti.