Ruuhkavuosista keskustellessa esiin nousee useimmin pikkulapsiarki, siinä ohessa opiskelut ja uran kehittäminen. Harvemmin esiin nousee ruuhkavuosien toinen pää, eli varttuneet lapset, mahdolliset lapsenlapset ja siinä ohessa iäkkäät vanhemmat tarpeineen. Kaiken tämän lisäksi vaatimukset ovat luonnollisesti työelämässä jaksaminen ja elinikäinen oppiminen. Jatkuvasta uudustumisesta puhumattakaan. Tämä kirjoitus perustuu kokemukseen ruuhkavuosien molemmista päistä. Tiedettä tässä asiassa ja esimerkeissä ei ole lainkaan mukana:) Kirjoitus sisältää myös muutamia henkilökohtaisia esimerkkejä.
Ruuhkavuodet I
Haluan tuoda esiin sen, että ruuhkavuosien alkupäässä on mukana valtavia onnellisuuden elementtejä. Tietäen sen, että aina ei ole helppoa. Saatat olla juuri se, joka tuntee saaneensa elämän kuormittavimmat ”kortit”.
Omat vuodet lasten kanssa, yksinhuoltajuus, vakavat sairaudet, kuolema, pari työtä elääkseen, opiskelu, muutot ja taloudellinen niukkuus ja elämä ilman tukiverkkoa, opettivat itsestä huolehtimisen ja palautumisen tärkeyden itselle. Oikeastaan se nousi kaikista keskeisemmäksi asiaksi. Eihän elämää voi elää menneessä tai ennakkoon, vaan juuri niissä pienissä hetkissä. Pelkkä hengityksen säätely ei tilanteita auttanut, vaan rauhallisuuden säilyttämisen tila. ”Pitkäkestoinen rauhallisuuden tila” kehittyi tässä ajassa, niin keholle kuin mielelle.
Ensimmäiset ruuhkavuodet opettivat itselle sen, miten elämässä voi nauttia pienistä asioista. Sen taidon oppivat myös omat lapset. Yhtenä esimerkkinä tyttäreni, joka tulee kotiin ja huomaa kuistilla uudet ruukut (rahaa kun ei juuri ollut) pelargonioiden ympärillä. ”Ihanaa äiti, kuinka kauniita ruukkuja”. Näitä sitten yhdessä ihasteltiin. Pienet hetket lasten kanssa olivat niitä merkittävimpiä. Muistan toisena onnen hetkenä sen, kun itsellä oli vuotavan selkäydinpunktion jälkeinen tila, migreenissä kun tutkittiin kaikkea mahdollista. Hain lapset kotiin hoidosta, koska olin sairauslomalla ja vapaalla. Tilani huononi, pääkipu pystyasennossa oli hurjaa ja joudun konttaamaan vessaan ja hoitamaan muutenkin ruoka-asiat lattiatasossa. (lue- syötiin leipää). Samaan aikaan kissamme päätti, että nyt tulee pentuja. Kontimme kaikki kolme ja kissa lattialla, laitoimme kissalle pesän ja seurasimme uuden elämän syntymistä. Huikeita onnen hetkiä lasten kanssa.
Koetan näillä esimerkeillä tuoda esiin sitä onnea, jota voi pikkulapsi arjessa kokea. Vaikeissakin kohdissa. Pikkulapsissa on elämä, vaikka seurana olisi vaikka vakava sairauskin. En ole vielä missään muussa elämänvaiheessa kokenut niin suurta yhteyttä elämän pieniin iloihin ja onneen, kuin tuossa ajassa.
Ruuhkavuodet II
Elämä on itsellä tällä hetkellä siinä vaiheessa, että elämä näyttää tämän toisen pään vaiheita. Moni asia, joita aiemmin on kokenut raskaina, on muuttunut ja parantunut. Suurena erona näen sen, että onnellisuuden hetkiin on nyt tartuttava todella vahvasti. Ikääntyminen tuo aina tullessaan seuraavia kuormittavia asioita. Oma jaksaminen ja palautuminen on enemmän aikaa vaativaa. Omien läheisten ihmisten ongelmien laatu on kuormittavampaa, kuin lasten kanssa. Ongelmat ovat aikuisten lasten ongelmia, kun pikkulapsen ongelma voi olla sopimaton toppahaalari. Näkymä on myös lähi-ihmisten elämän loppumisessa. Tässä ohessa ollaan vielä mukana työelämässä, jossa vaatimukset ovat samat kuin nuorempana. Toiminta on kuitenkin väistämättä hidastunut. Kuormittavaa saattaa olla se, että monessa paikassa saattaa olla oletus pysyvyydestä, vaikka työelämä on kokeneella ihmisellä muuttunut melkoisesti vuosikymmenten aikana. Lisäksi, että tukea tarvitsevat aikuiset lapset, niin huolenpitoa tarvitsevat mahdolliset lapsenlapset ja vielä omat vanhemmat/vanhempi. Oma vanhempi saattaa muuttua lapsen kaltaiseksi, aikuisen vaatimuksin.
Vihje!
Toivotankin jokaiselle nuorelle lukijalle onnea ruuhkahetkiin. Olet nyt mukana ja kiinni elämässä ja kasvussa. Tartu pieniin asioihin onnea. Nauti ja huolehdi palautumisesta. Tällä tarkoitan tarttumista ilon tunteen tuomiin palauttaviin hetkiin, joita pikkulapsiarki väistämättä tarjoaa. Vuodet korjaavat ajan tuoman väsymyksen, jossain vaiheessa. Alenna myös itseesi kohdistuvaa vaatimustasoasi.
Varttuneemman lukijan kohdalla kehotan lepäämään, huolehtimaan palautumisesta. Tiedostamaan sen, että oma elämä on yhtä tärkeä, kuin tarvitsevien läheisten.
Terveisin Ulla, kokemuksella.