Palautuminen ei ole menetelmä

3.2.2023

Menetelmiin tukeutuva toimiminen palautumisen parissa näyttäytyy nykyisin monin tavoin. Palautumisen kohdalla menetelmiin pohjautuvat mallit liittyvät mm. hengitysmenetelmiin, kehon harjoituksiin, musiikkiin, rentoutumiseen, kylmä-kuuma hoitoihin, vain  muutamia keskeisiä mainitakseni. Kaikki siis vallan hyviä menetelmiä ja harjoituksia.  

 

Oma näkemykseni on se, että palautuminen on aina, palautumiseen vaikuttavan monen asian keskinäistä tasapainoa. Tasapaino on avain hyvään elämään. Silloin, kun näin ei tapahdu, tarvitaan toisinaan suurikin elämäntapamuutos. Silloin, kun palautumista tarkastellaan tästä näkökulmasta, sen monimuotoisuus pääsee oikeuksiinsa. Kaikki me tiedämme, että mikään asia yksi tai mikään harjoitus ei ratkaise asioita, kun kokonaisuus tai kokonaiskuormitus jää huomiotta. Tämän asian kohtaan viikoittain terapiatyössä. Asiakas saattaa odottaa nopeita, jopa  yhden menetelmän ratkaisuja tähän valtavaan palautumisen kokonaisuuteen. 

 

Tarkastele tässäkin kokonaisuutta

 

Pinnalla on nyt vagushermon toiminnan tarkastelu  ja hyvä niin. Ymmärtämällä hermoston laajamittaista toimintaa, ymmärretään yhtä ihmiseen vaikuttavaa merkityksellistä asiaa. Hermosto (tämä parasympaattinen vagus) ei kuitenkaan ei kuitenkaan ole ainoa asia ihmisen palautumisen kokonaisuudessa. Hermoston toiminnan tarkastelu on loistava keino, kum ymmärtää koko ihmiselämän tapahtumia. Hyvä kysymys hermoston toiminnan kohdalla onkin, oliko sinulla hyvä, turvallinen ja onnellinen lapsuus ja elinympäristö? Entä  vanhemmillasi? Kykyyn palautua liittyy aina kasvuympäristö  ja niiden luomat tunneympäristöt. Tältä pohjalta rakentuu juurikin vagushemon toiminta tai toimimattomuus. 

 

”Traumakehon” muoto 

 

Työssäni tutkin lisäksi niiden asioiden tunnistamista, jotka luovat ns.traumakehon mallin. Traumakeho malli syntyy, kun hermoston toiminta ei ole tasapainoinen. Se muodostuu toistuvien kuormittavien asioiden myötä tai rajun kertatapahtuman myötä. Tutkin asiakkaan kanssa usein kehon toimintaa, joka on johtanut/ johtaa kuormittumiseen ja siten kognitiivisten toimintojen jäsentymättömyyteen. Usein asiakkaan kertoma kuvaus traumakehon ja vapaan kehon välillä liikkumisesta, avaa ymmärrystä myös palautumisen tilaan. Käyttämäni nimitys ”traumakeho” on tunnistetavissa oleva tila, se kun näyttäytyy arjen toiminnassa. Ihan jokaisella. Siinä ei ole mitää kummallista, se vain on malli johon keho vuosien myötä oppii, tottuu ja sopeutuu. ”Traumakehon” muodolla tarkoitan niitä jännitysrakennelmia, jotka estävät luonnollista liikettä, hengitystä ja toimintaa. Keho muokkautuu jännitysrakennelmien myötä, sen rakenne ja liikkumattomuus on nähtävissä ihmisessä.

Vapautuakseen rakennelmista ihminen  tarvitsee kehotuntoisuutta- ja tietoisuutta. Parantunut yhteys itseen antaa mahdolllisuuden löyttää ja tunnistaa omia toimintamallejaan ja kehon käyttöä. Kurkistamalla hieman syvemmälle itseensä menetelmän sijasta.. Vapaa kehon liike ja vapaa luonnollinen hengitys  ovat  merkkejä  toteutuvasta palautumisesta. Vapautuneen kehon tilassa mieli pystyy säätelyn avulla tukemaan palautumisenkin mallia.

Terveisin Ulla

 

Share This