Mietin usein, miksi niin tärkeä asia kuin palautuminen, antoi odottaa itseään niin kauan. Painopiste oli stressituktimuksissa ja sitten tapahtui jotain mielenkiintoista. Palautuminen tuli jokaisen olohuoneeseen, somepäivityksiin ja toivottavasti myös arjen toiminnan tasolle. Suurin syy taitaa olla, että tästä elämän perustasta ja normaalista asiasta tuli joillekin trendi. #palautuminen
Palautumisen nimissä tehtiin matkoja maailmalle ja etsittiin sieltä hyvinvointia ja hiljentymistä. Kuunneltiin länttä ja itää eri metodeista ja samalla saatettiin aivan unohtaa, että kaikkihan on jokaisessa kehossa valmiina. Matka itseen, kun voi olla se pisin matka. Palautumiseen liitettiin luonnon hyvinvointitutkimukset, nekin ensin Kiinasta ja Japanista. Rytmi palautumisasian ympärillä kiihtyi ja palautumisen puute alkoi näyttäytyä työelämässä heikentyneen työn tuotantokykynä ja työuupumuksena. Silloin nostettiin esiin työssä palautuminen. Suomalaistutkimus (Kinnunen ym.) aiheesta ilmestyi 2009, muualla aihetta pohdittiin jo aiemmin rentoutumisen näkökulmasta.(1998 Mejman&Mulder, ponnistelujen ja palautumisen malli).
Kaikki on kehossa valmiina
Perusasiaa palautumisesta seuraavassa. Kehityksestämme lähtien, silloin kun puhutaan esihistoriastamme, olemme tarvinneet parasympaattisen hermoston toimintaa sympaattista toimintaa enemmän ja se on ollut hermoston kehittymisen alkutilanne. Elämämme on ollut levossa ravinnon sulattamiseen keskittynyttä ja vasta sen jälkeen sympaattisen ja taistelu-pako mallin kehittyminen on alkanut. Tutkijat selittävät tätä syytä juurikin ruoan sulattamisella, mutta varmuutta siihen, miksi näin on ollut, ei ehkä tule koskaan. Parasympaattinen eli lepohermosto on kuitenkin ollut turvallisuuden, elpymisen, sekä solujen korjaantumisen ja kasvamisen tila. Se on nykykehossakin aivan valmiina. Edelleen nämä mallit ovat löydettävissä solujen toiminnassa, joko suojaavana suuntana tai kasvusuuntana. (Lipton, 2021). Tämän vuoksi palautuminen on elinehto.
Vapaa liike on lääke
Olen ollut palautumisen aiheen ja toiminnan parissa jo kauan aikaa. Olen oikeastaan käytännön työssäni odottanut yli vuosikymmenen, että palautumisen syvä oivallus syntyisi. En kuitenkaan vieläkään tiedä, kuinka valmis ihminen on siihen, että kehon vapaaseen liikkeeseen luottamisesta olisi lähdettävä ja tähän olisi aina hyvä palata. Kehon viestien kuuntelu tarkoittakin juuri tätä asiaa. Toiminnallisen neurotieteen valoitttamana on huomioitava myös mielen tietynlainen aktiivityöskentely palauttavana mallina. Unohtamatta kaiken taustalla olevaa faktaa, joka on yksilöllisyys.
Kehon taito palautua ilman ”oppikirjaa”
Keholla on taito palautua, kun huomaa hidastaa toimintaansa. Kehon liittyvät seuraavat asiat, ja kehossa se on mielikin.
Aistit, traumat ja paine. Proprioseptio, viskeroseptio, nosiseptio, vestibulaarijärjestelmä, autonominen hermojärjestelmä ja neuroseptio. Tarpeet ja niiden kuuuleminen. Nämä kaikki (paljon muutakin) ovat nykytiedon mukaan kehon järjestäytymiseen ohjaavia asioita.
Miten olisi, jos antaisimme luontaisen ja taitavan kehon rytmityksen löytää paikkansa arjessamme? Ihmisen hiljalleen Palautua itsekseen turvan tilassa.
Terveisin Ulla