Mitä turva on? Mitä tapahtuu kun se katoaa? Pyrin oman kokemuksen ja ymmärryksen kautta avaamaan tätä asiaa. Kokemukseen, niin omaan kuin asiakkaiden, peilaten. Ensin on vain pohdittava, mitä on turvattomuuden tila.
Turvattomuuden tila
Maailmassa on nyt turvattomin tila vuosikymmeniin. Turvattomuus on syntynyt rauhan rikkoutumisesta. Rauhan rikkoo ihminen tai ihmiset. Rauhan voi myös palauttaa rauhaan tukeutuvat samanmieliset ihmiset. Myös oma sisäinen rauha on nyt monella rikkoutunut. Rauhan kokemuksen edellyttämä, turvallisuuden kokemus, on muuttunut maailman tilanteen myötä. Turvan tunnetta järkyttää epävarmuus, epätietoisuus ja pelko. Kuoleman läsnäolo on tullut näkyväksi meille kaikille. Rauhan tunnetta järkyttää myös luonnon kautta tulevat muutokset omaan elintilaan. Muutos luo turvattomuutta.
Turvattomuus ei kysy sinulta aikaa, paikkaa, ikää tai syytä. Turvattomuuden tunne vain tulee ja asettuu olemaan kehoon ja mieleen. Se pitää kehossa ja mielessä asuinsijaa, juuri niin kauan, kun on tarpeellista (suojamekanisimi) ja kuinka kauan sallit sen vaikuttaa. Välillä se vaihtaa painavaa energiaansa ja hetken toivo pilkahtaa. Kunnes kokemuksen syvempi voima taas ahdistaa, väsyttää ja uuvuttaa. Näin käy, kun totuttu normaali elämä muuttuu epävakaaksi.
Sisäänhengityksessä on aina elämä
Miten turvaa ja sen tuntemusta voi vahvistaa, tai edes löytää? Olen toiminut ”coping with depression” eli ahdistusta ja matalaa vireystilaa kokevien ihmisten ryhmien ohjaajana. Tärkeää näissä vertais- ja kokemusryhmissä on se, ettei ihmisten välistä energiaa päästetä vellomaan synkkyyteen, vaan haetaan edes yksi valopilkku. Edes yksi. Ryhmässä ja ihmisjoukoissa piilee voima, joka voi kulkea myös valopilkkujen suuntaan.
Kokemuksesta kuitenkin tiedän, että joskus ainoatakaan pilkkua ei enää löydy ja ihmisen sydän ja mieli särkyvät. Silloin ratkaisut ovat äärimmäisiä, elämästä luopumista.
🌟Valonpilkkuja on kuitenkin olemassa. Pohdi kohdallasi, juuri nyt, yksi myönteinen tapahtuma. Sellanen hyvin pieni. Itsellä se on juuri nyt mahdollisuus juoda lasi puhdasta vettä, kun janottaa. 🌟 Valonpilkkuja ovat myös toiset samanmieliset ihmiset. 🌟 Valonpilkku on myös myönteinen ajatussuunta, jonka valitset, vaikka se ei vielä tekoon johtaisikaan. 🌟Valonpilkku on aina sisäänhengitys – siinä on elämä.
Valinta kohti kehorauhaa
Turvaa kohti kulkiessa se kattaa molemmat, kehon ja mielen. Vellova mieli tarvitsee seurakseen huonossa olossa vellovan kehon. Mieli ei rauhoitu ja koe turvaa sanoilla ➡️ rauhoitu, lopeta, tai mieti muuta. Keho ei rauhoitu käskemällä, ilman tekoja. Väylä, jota käytän asiakkaiden ja itsen kanssa on kehon rauha. Ahdistava tunne, kun on fysiologista ja seurausta hermoston reaktiosta. Siten se, mihin hermoston tilaan keho on itsensä johtanut, se myös osaa suunnan sieltä pois. Tässä on löydettävä oma yksilöllinen tapansa, ja joskus siihen tarvitaan ohjausta. Tuodessasi kehon tilaa kohti rauhaa, elimistön suojamekanismi kytkeytyy pois – silloin käynnistyy kasvumekanismin suunta. Kutsun sitä Palautumisen suunnaksi. Nämä kaksi mekanismia (puolustus ja kasvu) eivät voi toimia yhtäaikaa. ( Lipton 2005).
Valitessasi kehorauhan, valitset aina kasvumekansimin suunnan, turvan suunna. Kasvumekanismissa ihminen kurkottaa solutasolta saakka kohti turvaa, toivoa ja uudistumista. Kohti niitä turvallisuuden tasoja, jotka ovat hetkessä mahdollisia. Kuljet niitä pieniä valopilkkuja kohti. Tässä on mielestäni paikka toivon tunteelle.
Kosketuksen tuoma kasvu ja turva
Katsoin juuri dokumentin kosketuksen voimasta. Tarkastelin sitä reaktiota, mitä ihminen itse tekee itselleen, kuormituksen eli myös lisääntyvän ahdistuksen tunteen kasvaessa. Ihminen pyrkii koskettamalla rauhoittamaan itsensä, eli vaikuttaa oman hermoson toimintaan. Se on kasvusuunnan valinta puolustussuunnasta. Mitä enemmän oli kuormitusta, sitä useammin ihminen kosketti kasvoihinsa. Kosketuksella ihminen etsii mielestäni juuri kehorauhaa. Kehorauhaa tuo myös toisen elävän kosketus, silloin kun se koetaan turvalliseksi. Hakeudu turvaa etsisessä siis lähelle elävää, hakeudu syliin, tarjoa syli, kosketa ja anna koskettaa silittämällä. Anna Kehon kulkea tässäkin kohti kasvusuuntaa, vaikka mieli olisi vielä surullinen tai ahdistunut.
Voitko näin olla turvana myös muille, vaikka oma voimat hiipuvat? Mielestäni voit, ja juuri se tuo voimaa ja toivoa itselle.
Turva on kehon rauhaa, joka kuljettaa kohti mielenrauhaan.
Terveisin Ulla
Psykofyysinen fysioterapeutti, palautumiskouluttaja. Kirjoittaja pohtii näitä asioita omasta näkökulmasta.
Kosketuslinkki: https://areena.yle.fi/1-50937237