Vietämme jälleen aikaa lomaillen. Toiset lyhemmillä pätkillä ja toiset pitkilläkin tauoilla. Joka tapauksessa, halutaan katkos normaaliin arkeen ja tekemiseen. Halutaan omaa aikaa. Halutaan, että se aika olisi mahdollisimman laadukasta. Havahduin tähän aika-asiaan ja olemiseen lukiessani kirjaa Olemisen taito. Etsin sitten erään aiemman tekstini, johon on hyvä palata, kun puhutaan ajasta, kiireeestä ja olemisesta.
Laatuaika
Tämä aikoinaan paljonkin käytetty sana herätti mielenkiintoni. Laatuaika herättää ajatuksia, niin yksin kuin yhdessä vietetystä ajasta, joka palvelisi omia tarpeita mahdollisimman hyvin. Laatuaika olisi näin jotain aivan ekstraa ihmisen elämässä. Aika on se, joka on mitä ilmeisemmin muussa tapauksessa kortilla. Sitä siis pitää järjestää, että esimerkiksi ne yhteiset hetket perheen ja ystävien kanssa olisivat mahdollisia.
Ajatuksia herätti vanha kirjani, jonka olen hankkinut vuonna 2003. Kirja itse on vielä vanhempi, vuodelta 1998. Kirjan alaotsikko oli jotenkin näin, kiireen merkitys elämässä. Tässä tullaankin kiireeseen, joka ilmentää ajan suurempaa tarvetta. Ainakin kuvittelemme niin. Aikaa ei ole riittävästi.
Jo 20 vuotta sitten kiire vei ihmistä, nykyisen ennusteen mukaan vauhti vain kiihtyy. Oikeastaan kiire vie aina, jos et oivalla ajan merkitystä. Tärkeätä on huomata minkä merkityksen itse kiireelle antaa. Olemme oppineet olemaan jostain syystä kiireisiä, siten kuvitelman mukaan tehokkaita, aikaansaava, suorittavia aktiivisia, kuten kultturimmekin kannustaa meitä olemaan. Tuttu lause, Suomessa kaikki toimii, nitoo meihin nämä edelliset. Toki me osaamme ja pystymme, mutta minkä kustannuksella sen teemme, jos emme tiedä, mistä oikein on meissä itsessämme kysymys. Teemmekö sen kehon hyvinvoinnin kustannuksella ja kuormitammeko mielemme uupumukseen saakka?
Minä olen
Tämän ”minä olen” sanaparin pohjalle on tehty lukemattomia harjoituksia, että ihminen löytäisi jotain olemisen tilaa ja aikaa itsestään. Tämän pohjalle löytyy eri uskonnoista ajattelua, johon liittyy oleminen suhteessa johonkin. Mitä tämä oikein tarkoittaa itsessä ja kaikissa muissakin?
Syntymästä lähtien Minä olen. Se ei todellisuudessa katoa mihinkään, tai muutu miksikään. Kiireen ja kiihtyvän ajan täyttämisen ja tekemisen kautta Minä olen ilmenee, ainakin joillekin, ajatuksena itsestä suorittavana hyvänä tai huonona olijana. Pikkuhiljaa Minä olen jää kaiken tekemisen alle. Jäljelle jää vain olo, voidaan huonosti, keho ja mielikin harhailee. Oleminen on hautautunut jonnekin.
”Minä olen” syvempi merkitys on jotain muuta kuin tehty harjoitus. Jotain muuta kuin aiheeseen liittyvä itsehoitokirjallisuus. Oivallus siitä mitä oleminen on, vaatii astetta syvempää pohdintaa. Menee hieman filosofian puolelle, mutta koetan avata jatuksiani. Oleminen on yhteyttä aikaan. Oleminen on ajattomassa ajassa minänsä eli itsensä löytämistä niin kehosta kuin mielestä. Ajan merkitys on olla ja minä olen merkitys on löytää itseään ajassa. Aikaa on ympärillä loputtomasti tässä hetkessä, kiirettä ei siis ole. Ajassa ja olemisessa on ikuisuus. Palautuminen on syvimmillään palautumista minä olen tilaan ajassa. Palautumisen syvin merkitys on tässä ytimessä. Jokainen pystyy ja osaa tämän ihan luonnostaan, ole siis huoleti. Kuulostaa monimutkaiselta, mutta on käytännössä hyvin yksinkertaista. Löytämisen jälkeen aika ei enää vie, tai kiire ohjaa. Ihan niin vahvasti ainakaan.
Olen toteuttanut tätä olemista ja etsimistä asiakkaiden kanssa. Varsinkin heillä, joilla suorittaminen, puskeminen ja sitä kautta saavutettu olo on vahvasti pinnassa. Löytäessään pienen osan itsestään levollisesti ajassa, helpotuksen tunne purkautuu itkuna. Itsensä näkeminen osana elämää, ajattomuutta ja olemista on opettavaa, kasvattavaa ja palauttaa itseä olemaan minä.
Terveisin Ulla