Palautumisesta keskustellaan nykyään paljon. Enää kukaan ei kiistä sen tarpeellisuutta työssä tai vapaa-ajalla, vaan se on osoittautunut tärkeäksi ihmisen kokonaishyvinvoinnille. Uusia tutkimuksia palautumisesta tulee esille mm. työhön, uneen, jaksamiseen ja liikkumiseen liittyen. Palautuminen on kuitenkin hyvin laaja ilmiö, johon yhden alueen tutkimuksella ei pystytä tyhjentävästi vastaamaan. Palautuminen tarkoittaa fyysistä, psyykkistä, immunologista ja sosiaalista palautumista. Palautumisen taidoista puhuttaessa tarkoitetaan niitä säätelykeinoja, joilla puretaan kehon kuormittunutta eli ylivireää tilaa. Toisessa suunnassa säädellään alivireää eli uuvahtamisen tilaa. Molempia tiloja ohjataan kohti sopusointuista palautumisen tilaa. Molempien tilojen ääripäät ovat ne, jotka tarvitsevat enemmän terapeuttista ohjausta ja ulkopuolista apua.
Tässä kirjoituksessa pohdin psykofyysisenä fysioterapeuttina asiaa hieman näitä palautumisen perusohjeita syvemmältä. Pyrin selventämään sitä, miksi palautumisessa saattaa olla vaikeuksia ja palautumisen vinkkilistat eivät toimikkaan. Vika ei ole ohjeissa tai niiden toteuttamisessa, vaan siinä, että kuormittunut tila on rakentunut pitkän ajan saatossa, ehkä jo elämän ensimmäisistä vuosista lähtien.Tätä syvempää näkökulmaa tarkastellaan aina yksillölliseni hermostollisen toiminnan pohjalta. Huomioiden sen, että ”kukaan meistä ei ole eilen syntynyt”. Kaikkien ihmisten toiminnan ja hermoston säätelyn taitojen pohjalla on kiintymyssuhdemalli. Tämä malli voi olla virittynyt vahvasti turvallisuuteen tai turvattomuuteen.
Palautuminen ja turva
Ihminen tutkii arjessaan ympäristöä turvan näkökulmasta. Ympäristöt tarkoittavat työ,- koti,- harrastus- ja kouluympäristöjä. Palautumisen ja tasapainoisen olemisen tila näissä ympäristöissä toteutuu silloin, kun ihminen kokee olevansa turvassa. Palautuneessa tilassa ihmisellä ei ole tarvetta suojatua ja puolustatua, joten myös psykologisen turvallisuuden kokemus on mahdollinen.
Silloin, kun uhka ja pelko aktivoituvat, palautumisen tila ei ole mahdollinen. Ihmisen hermosto kuormittuu. Tässä tilassa aktivoituvat lihaksiston jännitystilat, ja joillakin myös kehon kiputuntemukset. Pitkään jatkuessaan hermostolliset ja hormonaaliset muutokset lisääntyvät ja kuormitus jää kehon aktiiviseksi tilaksi. Ihmisen virittyneisyyden tiloissa on on kysymys kehon jännityksen tasosta ja sen laadusta. Se liittyy vuorovaikutukseen, keskusteluun, kokemuksiin, tunteisiin ja ajatteluun, eli lähes kaikkeen. Aktiivisessa puolustavassa tilassa jännitystä kehossa voi olla runsaasti. Passiivisessa puolustamisen tilassa keho taas on voimaton ja veltto. Näistä asioista kirjoitti jo psykiatri Wilhelm Reich 1930-luvulla. Samoilla linjoilla oli lääkäri Edmund Jacobson vuonna1936 seuraavalla lausahduksella: ”lihasjännitys on tunnetilojen fysiologinen indikaattori”.
Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että ihminen reagoi valpastumalla eri tapahtumiin liittyviin tilanteisiin. Luontaisesti nämä eri tilat purkautuvat ja silloin kaikki on hyvin. Keho rentoutuu ja palautuu. Silloin, kun valpastuminen toistuu jatkuvasti elämän aikana, tästä jatkuvasta varuillaan olosta muodostuu kehoon suojarakenne. Se voi näyttäytyä esimerkiksi kehon kiertymisenä, jännityksenä tai vetäytymisen ilmiönä. Se voi näyttäytyä tasapainottomana tapana hengittää. Tunteina se voi ilmentä esimerkiksi pelkona ja ahdistuksena. Ihminen voi kertoa olevansa jatkuvassa jännityksen ja ylivireyden tilassa. Uni on huonoa, katkeilevaa ja vähäistä. Vuorovaikutus voi olla välttelevää ja sosiaalinen kanssakäyminen on vähentynyt. Toinen puolustava suunta on passiivisen puolustamisen tila, joka seuraa, jos aktiivinen puolustus ei ole tuottanut tulosta. Toiminnan suunta voi silloin olla apatian eli välinpitämättömyyden ja pysähtyneisyyden tila.
Oman työn näkökulma
Psykofyysisenä fysioterapeuttina tarkastelen palautumista kehon suojautumisen tarpeen näkökulmasta. Tämä on syy, että vinkkilistojen ohjeet eivät joidenkin kohdalla toimikaan. Silloin, kun näkökulmana on kehosuojan huomioiminen, tutkitaan yksilöllisesti mihin suuntaan omaa hermostollista säätelyä on mahdollista suunnata. Aina palataan takaisin rakentuneen kehon suojan tilaan. Mitään ei pureta voimalla ja suurilla reaktiohakuisilla tavoilla. Kunnioitetaan viisaita kehon viestejä.
Säätely voikin olla vain pieni liike kehossa, se voi olla ääreisosissa mahdollisempi kuin keskilinjassa. Ensimmäisenä suojaa ei lähestyä hengityksen muuttamisella tai ohjaamalla jännitys- tai rentoutumiskeinoja. Hengityksen parissa toimiminen voi olla vain sen tutkimista, miten voi ja on mahdollista hengittää tässä suojakehossa. Hengitys ei ole ensisijainen keino palautumiseen ja jännitysten purkuun, se voi olla aivan liian voimakas keino. Joidenkin ihmisten kehon rakenne on jo lähtökohdiltaan sellainen, että se ei kestä vaativia hengitysharjoitteita.
Kehon suojat/puolustus eivät ole hetkessä rakentuneita, joten ne eivät hetkessä purkaudu. Puolustautumisen tarkoitus on suojata elämää, joten niitä tulee kunnioittaa, arvostaa ja kohdata lempeästi. Palautumisen suunnassa toimiessa on kunnioitettava tätä ihmisen omaa toipumisen rytmiä.
Terveisin Ulla
Psykofyysinen fysioterapeutti.