Oletko koskaan kokenut sitä, että kaipaisit kannustusta? Lähipiiriltä, ystäviltä tai työkavereilta. Tämä on jännittävä ilmiö ainakin silloin, kun itse mielelläsi kannustat muita ja et koe siinä menettäväsi mitään. Päinvastoin, saat siitä itse hyvän mielen, kun kannustat toista hänen työssään, opinnoissaan ja elämän tapahtumissa yleensä.
Mitä tapahtuu, kun näin ei tapahdu? Jäät ilman vastakaikua, kertomaasi ja sanomaasi ei kommentoida. Tarina loppuu. Sinulta ei kysytä kertomastasi asiasta lisää, kannustuksesta puhumattakaan. Jos et ymmärrä mitä tapahtuu, tunnet olosi hieman tyhmäksi ja selittelet asiaasi yhä lisää. Ilosi alkaa hiljalleen sammua.
Olet törmännyt ihmiseen, joka ei pysty myötäelämään sinun onneasi, koska se on hänelle mahdotonta, persoonan, oman historian tai kokemusten pohjalta. Silloin, kun olet tarkka tällaisissa tilanteissa, voit nähdä tällaisessa ihmisessä monia kehollisia ilmiöitä. Kerron nyt sinulle, mitä voit huomata ja todeta, että sinulla on näissä hetkissä oikeus omaan onnistumisen kokemukseen. Pysyt näin palautumisen ja sopusoinnun tilassa.
Kehoreaktioiden tuoma viesti
Näissä tilanteissa voit huomata pienen kehollisen vetäytymisen ilmiön. Varsinkin kehotyötä tekevät, huomaavat nämä tahattomat ja automaattiset merkit selkeästi. Vetäytyminen on ensin pientä, sitten se on näkyvämpää kehollista toimintaa. Keho ikäänkuin supistuu, pienenee ja sulkeutuu vuorovaikutuksessa. Suun alue vetäytyy viivaksi ja leuka hitaasti jäykistyy. Silmät alkavat pälyillä ja eivät ole enää kohtaavat vuorovaikutuksessa. Silmät hakeutuvat sivulle ja yläviistoon, kohti katonrajaa. Hermostosi reagoi tähän sanattomaan vuorovaikutukseen, ja jos annat sille mahdollisuuden, omaan kehon tilaasi astuu hätä. Pelon tunne aktivoituu. Palautumisen ja sopusoinnun tila katoaa.
Silloin, kun huomaat nämä keholliset viesti, ymmärrät, että seurasi ei pysty kannustamaan sinua. Räikeimmillään se on sitä, että myöskään keskustelu sinun aiheesta ei toteudu. Siihen suuntaan ainakaan, että puhuttaessa ilahduttaisiin kokemastasi onnistumisesta.
Kannustako sinä toisia?
Tunnistatko itsestäsi myötätuntoisen mielen? Myötätuntoinen mieli kykenee kannustamaan. Kannustaminen luo valtaisan hyvän olon ryöpyn itselle ja se kertautuu toisessa. Hermoston tasolla vallitsee turvallisuuden kokemus ja keskustelu soljuu mukavasti. Se, kuinka laajasti ja syvästi myötätuntoa koemme, on opettelun seurasta. Kannattaa siis opetella itsemyötätuntoa ja tarvitsevuutta. Itsemyötätunto tekee olomme hyväksi, joten voimme silloin hyvin ja voimme olla myötätuntoisempia ympäristöllemme.
Ihminen voisi ajatella olevansa olento, jolla on mahdollisuus hyväntahtoisuuteen ja myötätuntoon. Vasta sen jälkeen ihminen voisi ajatella itseään suhteessa ”heimoon”. Pohjalla olisi ajatus vastustaa pohjimmaista haluja (kateus, katkeruus, kilpailu, valta, ym.) ja samaistua toiseen ihmiseen.
Ne teot ja sanat
Kannustaminen näyttäytyy tekoina ja sanoina. Kuinka monien ihmissuhteiden tila olisi parempi, kun kannustus toteutuisi. Kuinka moni työyhteisö voisi paremmin, kun keskittyminen virheisiin väistyisi, suunta olisikin ratkaisu. Vuorovaikutuksessa herkuteltaisiin toisen ihmisen onnistumisella yhdessä. Monessako työpaikassa voitaisiin paremmin kannustamalla? Moniko ihmissuhde toimisi kannustamalla paremmin?
Huomaan nyt aamulla, yllättäen Linkediniä lukiessa, että kiekkojoukkueen valmentaja Jalonen puhuu näitä samoja kannustamisen sanoja. ( toki paljon itseä viisaammin) Puhutaan ns. ”Jalosen opeista”. Mitä sen myötä tapahtuikaan, saimme kultaa!
Olisimmeko kultaa toisillemme?
( Lisää ajatuksia myötätuntoon kirjassa Myötätuntoinen mieli)