Jälleen kerran koin itse hämmennyksen hetkiä, kun keskustelimme palautumisesta työyhteisön tarpeisiin. Palautumista tarvitaan, se tiedostetaan. Siitä kuunnellaan webinaareja ja luentoja monessakin yhteydessä. Useasti työpaikoilta kerrotaan, että me panostamme palautumiseen.
Hämmennykseni kumpusi siitä, että palautuminen nähdään työyhteisössä yhä tyhynä ja lepäävänä makoiluna/rentoutumisena sanallisen ohjauksen avulla. Sitä me tarvitsemme, että jaksamme töissä. Omasta mielestä, työpäivän jälkeen rentoutumisen keinot on loistava asia, mutta mihin se riittää. Työpäivä on joka päivä, jos et ole lomalla. Ulkoa ohjautuvat mallit eivät muuta ihmisen toiminnan arkea päivän aikana. Moniko viettää normisti työpäivästään vaaka- asennossa keskellä päivää? Arkeen viety palautuminen työpäivän aikana ei ole mielestäni lähelläkään tätä asiaa.
Palautuminen ymmärretään yhä edelleen hyvin suppeana asiana. Lähinnä jonkun toisen ohjaamana tapahtumana, tai itsen huomioimista jonain satunnaisina päivinä. Toinen ajatus palautumisesta on palautuminen seuraavasti: kylmä/kuuma teemoilla, juoksemalla, kävelemällä, kurlaamalla, neuropatjalla, hierojalla, kehon huollolla jne. Kaikki vallan hyviä keinoja, mutta lähinnä keinoja palauttaa arjen aikana menetettyjä voimavaroja ja lisätä omaa voimavirtaa. Näissä ei sinänsä ole mitään ongelmaa, vaan tärkeää on huomata, että oma yksilöllinen palautuminen hieman syvemmässä ja kestävässä merkityksessä ei vielä toteudu. Tähän toimintaan tarvitaan jatko-osa.
Kestävän palautumisen malli
Tähän liittyy oleellisesti sana elämäntapamuutos. Palautuminen tarvitsee huomiota, joka päivä, useita kertoja. Se huomiointi alkaa aamun hetkistä ja päättyy nukahtamiseen. Päivän aikana toteutetut vireystilan huollon keinot tuovat hyvän yöunen. On turha tarkastella yöunta mittarista, jos ei ole toteuttanut päivän yksilöllistä palauttavaa toimintaa. Edellisen yön uni ja sen laatu on menetettyä tai sitten se on ollut palkitsevaa. Palkitsevalla tarkoitan sitä, että kokee palautumisen voimana itsessä. Silloin on tehnyt edellisten työpäivien /vapaapäivien aikana jotain oikein.
Kestävän palautumisen malliin kuuluu ensin voimavirran palauttaminen ja lataaminen kuormittumiseen kehoon. Tämän lisäksi sen tiedostaminen, onko itseä palauttava malli mielekästä pikku puuhastelua, oleilua pitkin päivää hyvän ilmapiirin sisällä, mielen luovaa ja vallatonta vilskettä ja uuden luomista, tai peräti auttamisen kautta saavutettu tila.
Tämän lisäksi palautuminen on mahdollista, kun ihminen tunnistaa luontaiset ja yksilölliset keinonsa olla kuormittamatta itseään. Siten estää väsymyksen ja uupumuksen arjen paineiden alla. Olisi suunnattoman tärkeää, että jokainen ihminen tuntee itsensä ja omat toiminnan tarpeensa. Moni asia on syntynyt hyvin varhaisessa vaiheessa elämää, sen vuoksi palautumista tulisi mielestäni tarkastella ihmisen koko elämänkaaren mittaisena asiana. Palautuminen on kehon ja mielen asia. Silloin, kun ihmisellä on palautumisen taidot käytössä, väsymys ja uupumuken tilat on ennaltaehkäistävissä. Tästä näkökulmasta palautumista tarkastellessa, ei voi kun odottaa aikaa, jolloin ollaan valmiita oikeasti panostamaan palautumiseen!
Terveisin Ulla, palautumiskouluttaja, psykofyysinen fysioterapeutti, psykofyysisen fysioterapian kouluttaja