Yllä olevassa kuvassa on tuttuja asioita. Kuten valon vaikutus ja maadoittuminen. Valo on asia, joka meillä on liiallista ja maadoittuminen taas liian vähäistä. Ruokailun kanssa auttaa omiin tarpeisiin perehtyminen. Unesta osataan lähes kaikki.
Väitän, että kolmessa seuraavassa on syvemmän pohdinnan paikka – mitä oma latautuminen oikein tarkoittaakaan yksilöllisellä hermoston tasolla? Sen lisäksi oman motorisen hengityksen ymmärtäminen yksilöllisen hermoston tasolla ei avaudu edes ”googlettamalla”. Se pitää opetella ohjauksessa. Oman koordinaatiokyvyn löytäminen on myös yksilölliseen hermoston toimintaan liittyvä asia, joka on usein piilossa tiedostamattomalla tasolla. Nämä kaikki liittyvät hermoston ja aivojen yhteistoimintaan.
Olen pidemmän aikaa kaivannut tätä uutta näkökulmaa pohtiessani palautumista. Kaikki vanhat mallit ovat oikein hyviä, ei huolta. Itsellä on vain tarve katso tulevaisuuteen ja nähdä miten vanha ja uusi soljuvat toistensa lomaan. Itseä herätteli se kysymys, miksi ihmisillä on niin paljon vaikeuksia näin yksinkertaisessa asiassa.
”Kuulen useasti, että tämähän on ihan tuttua asiaa, mutta miten tämän palautumisen saa toimimaan omalla kohdalla. Periaatteessa tiedän esimerkiksi unesta kaiken tarpeellisen,mutta en edelleenkään nuku kunnolla.” Kuulostaako tutulta?
Kuormituksen tarkastelu
Kyseessä on tietysti kuormitus, jota ei mielestäni ihan vielä nähdä jokaisesta suunnasta. Tiedämme paljon hermostosta, esimerkiksi palautumiseen liittyvästä vagushermosta yhä enemmän päivä päivältä. Kuinka sitä vaalia ja hoitaa eri keinoin. Vagushermo on kuitenkin yksi osa kokonaisuutta, jotka kutsutaan elimistön hierarkiassa nimellä hermosto. Se liittyy elimistön hermokokonaisuuteen ja siksi sen pelkkä aktivaatio tai rauhoittaminen ei kanna oikein pitkälle. On huomioitava kahdeksan muuta osa-aluetta elimistön toiminnan hierarkiassa. (Nicholson, P. 2022.)
Synnynnäiset valmiudet käyttöön, siten estät uudelleen kuormittumisen
Kuormitus liittyy keholliseen ja mielen toimintaan aina lapsuudesta lähtien. Koko kehon järjestelmät kehittyvät erilaisissa ympäristöissä, kuormittuvat ja toivon mukaan palautuvat tasapainon tilaan. Silloin kun näin ei käy, ihminen saattaa sammuttaa omat syntymässä tulleet vapaan kehon ja mielen toiminnan keinot. Aivan, sammuttaminen tarkoittaa, että ei käytä mielen, eikä kehon vahvuuksiaan. Tuskin edes tunnistaa niiden olemassaoloa aikuisuudessa. Ajan kuluessa ihmiselle syntyy haitallinen ja pitkäkestoinen jännitystila. Jännitys muokkaa kehon asentoa, rakennetta ja toimintaa. Jännitys estää mielen toimintaa ja vapaan kognition. Jännitys saa aikaan ahdistuksen kierteen. ”Jännitys tekee ihmisestä luutuneen muumion”. (Reich, W. n.1930).
Seurauksena on esimerkiksi unettomuus, ahdistuneisuus, kiputilat, jopa sairastumiset kehon ja mielen alueilla. Silloin, kun ihminen ei käytä tai ole saanut käyttää ympäristössään itseä ”sytyttäviä” asioita, tapahtuu ”varjossa” kulkeminen. Varjossa kulkiessa omat vahvuudet jäävät käyttämättä, eikä ihminen edes tunnista niiden olemassaoloa. ”Varjoihminen” on se versio itsestä, joka elää ja hengittää, mutta ei voi hyvin.
Silloin, kun synnynnäiset itseen vaikuttavat asiat ovat käytössä, kehon ja mielen tila on vapaa. Tunnistat pieniä vahvuuksien häivähdyksiä tästä omasta hyvästä hermoston tilasta esimerkiksi kokiessa kehon vapaaksi ja rennoksi, olet luova tai ongelmiin löytyy sujuvasti ratkaisuja. Riippuen siitä, mitkä asiat ovat juuri sinuun hermostollisesti ja yksilöllisesti vaikuttavia. Vahvuudet saatat tunnistaa myös esimerkiksi seuraavasta. Voimat syntyvät itsenäisestä työskentelystä ja loogisesta ajattelusta. Tai voima on muutoksissa, jotka tuovat positiivisen vireen toimintaan. Toisilla ajatukset selkiytyvät puhuessa tai ajatukset löytyvät helpommin yksin hiljaisuudessa, kuin ryhmässä. Näissä asioissa on se uusi ymmärrys, joka saataa estää uudelleen kuormittumisen.
Ulla Ollikkala
Psykofyysinen fysioterapeutti, palautumiskouluttaja
Toiminnallisen neurotieteen opiskelija