Oletko joskus ollut tilanteessa, jossa haluaisit reagoida, mutta et pysty, et uskalla, et osaa tai et kehtaa?
Mistä toimintamallimme kumpuavat?
Se, miten opimme elämässä toimimaan, juontaa juurensa varhaisiin kokemuksiimme. Jo syntyessämme alamme opetella hermoston reaktioita, ajattelua, tunnereaktioita ja elämää yleensä. Kaikki alkaa vuorovaikutuksesta, joka alkaa jo kohdussa. Ensimmäinen suhteemme on äitiin ja hänen elämänrytmiinsä.
Voisi ajatella, että elämän alku on kuin kellumista meren aalloilla – välillä on tyyntä ja rauhallista, mutta joskus myrskyää jatkuvasti. Jokainen lähtee elämään omista lähtökohdistaan.
Varhainen vuorovaikutus ja turvallisuuden tunne
Elämän alkuvaiheessa läheisyys on selviytymisen edellytys. Turvallinen hoiva opettaa, että kuulumme joukkoon ja voimme luottaa siihen, että tarpeisiimme vastataan. Kun nälkä, yksinäisyys tai turvattomuus herättää huutomme, onnellinen on se, jonka huutoon vastataan.
Onnellinen on se, joka saa hyväksyvän kosketuksen.
Onnellinen on se, joka kohtaa rakastavan katseen.
Onnellinen on se, jonka keho ja mieli saavat palautua rauhalliseen, turvalliseen tilaan.
Onneksi useimmat meistä saavat kokea tätä kasvaessaan.
Kun luonnollinen reagointi estyy
Elämän varrella kohtaamme myös kokemuksia, jotka horjuttavat turvallisuuttamme. Sitten tapahtuu jotain – kerran tai useammin – ja yhtäkkiä et enää pystykään reagoimaan kuten kehosi ja mielesi haluaisivat.
Kehosi hämmentyy, mielesi ei ymmärrä. Kehosi reagoi kuitenkin puolestasi:
• Jännittyneisyys valtaa kasvot, leuan, kurkun, rintakehän, vatsan, lantion, kädet, jalat tai selän.
• Ajatukset menevät solmuun, ja reaktiot muuttuvat hallitsemattomiksi.
• Toisessa ääripäässä keho voi lysähtää paineen alla – jäntevyys katoaa, liike ei synny, ajatus ei kulje.
Näin syntyy toimintamalli, jonka varassa alat elää – keino, jolla selviydyt.
Selviytymisreaktioiden vaikutukset
Ajan myötä kehosi alkaa näyttäytyä ulospäin sen mukaisesti, millaiseksi reaktiomallisi on muovautunut. Kehossa voi olla:
• Jännityksiä ja lukkiutumia eri puolilla
• Estynyttä liikettä tai päinvastoin liikettä, jossa ei ole hallintaa
• Pitkään jatkuessaan nämä mallit johtavat kipuihin, väsymykseen ja uupumukseen
Mutta jossain kohtaa tulee hetki, jolloin oivallus syntyy: Näissä nahoissa ei viihdy, tämä mieli ei enää jaksa.
Palautuminen omaksi itsekseen
Tässä kohtaa palautuminen on muutakin kuin urheilusuorituksesta tai työpäivästä toipumista. Se on paluuta siihen, kuka oikeasti olet. Se on uuden opettelua:
• Sen tunnereaktion kohtaamista, joka on joskus jäänyt näyttämättä
• Sen ymmärtämistä, miten tänä päivänä voisi reagoida samankaltaisiin tilanteisiin
• Uskallusta tuntea ja sallia tunteen ohjata toimintaa – yhdessä ajattelun kanssa
Vapautuminen vanhoista malleista
Palautuminen on vapauttavaa, jännitystä poistavaa ja voimaannuttavaa. Se rakentaa itsetuntoa ja kannustaa luottamaan omiin kykyihin. Kun keho rentoutuu, mielikin vapautuu.
Tämä on matka kohti itseäsi.
Terveisin Ulla